Pari rakkaudellista katiskaa tuli väänneltyä.
Käpyjä sydämen sydämenä.
Suihkaus valkeaa voisi sopia huurteeksi niin
olisipahan pakastesydämiä ;) Talvisydämiä.
Tänään kääntelin koko päivän pupun kuvaa.
Tämmöinen tuikunkantaja siitä tuli. Miun tekemisissä tuntuu aina olevan
lapsellinen lähestymis ote, vaikka kuinka vakavaa joskus yrittäisin.
No nyt en edes yrittänyt, joten pupusta tuli kovin naivistinen
otus. Kertonee jotain tekijästään :)
Kesän tullen tuon voisi kastella piimäseoksella ja ripotella kiven päällä viihtyvän
sammalen murskaa sen niskaan. Ehkäpä se alkais kasvamaan vihreää.
Jatketaanhan taas tekemisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan ystäväiseni!