Hiiriä ja leppäkerttuja

Ystäväperheessä vaimon nimi on Pirkko.
Kysyin kerran mieheltään, että kuinkahan monipiste Pirkko hän onkaan?
Mies siihen vastasi, jotta jos häneltä kysytään,
niin vaimo on täyden kymmenenpisteen pirkko.

Tälle se näyttää virkattuna. Ei vaan kamera tahdo jaksaa tarkentaa näin pientä otusta.
Olisko pituus 3cm. Pitää toimittaa tämä sille hyvälle vaimoihmiselle.

Töissä yksi rouva kaipasi hiiriä kissalle.

Tämmöisiä helppoja soikuloita, jotka pyörivät hyvin pitkin lattiaa.

Yhdestä tuli kärttyisemmän oloinen...Taisi olla virkkaajalla huono päivä. ;)
Se räntäsadepäivä. Näin se kostautuu viattomille hiirille.

Mukavaa päivää sinulle silti loskasta huolimatta!

Virkattu muotokuva

Tässä on ystäväni Tahvo. Jo seitsämän vuotta se on ollut mitä rakastettavin, hirviömäisin, huumorintajuisin ja omapäisin koiraystävä, mitä saattaa olla. Sen pentuvuosina lentelin milloin lumeen, milloin kuraan sen hihnan perässä roikkuessani. Usein istuin sen mahan päällä keskellä jalkakäytävää keskustelemassa siitä, kuka meillä oikeasti on pomo. 

Monesti olin lähes valmis hirttämään sen lähimpään puuhun sen rämäpäisten temppujen tähden, mutta yhtä usein sen voitti sydämeni rakastamalla  koko karvaisella olemuksellaan minua ja kaikkia lähellään eläviä ihmisiä. Elimme silloin muutaman vuoden työyhteisössä, jossa pyrittiin auttamaan päihteiden käyttäjiä takaisin elämään. Näillekin ihmisveljille Tahvo jakoi koiruusmaisen elämisenilonsa ja ystävyytensä ilman "luokkarajoja" ja sai toimia terapiakoirana omaperäisellä tavallaan.

Tässä kuussa Tahvo täyttää seitsämän vuotta. Se on jo rauhoittunut, nivelet jo natisevat, eikä se ravaa viittä kilometriä läpi pusikoiden silläaikaa, kun minä marssin yhden. Mutta omapäisyyttään ja kykyään rakastaa jokaista ohi kulkevaa ihmistä se ei ole menettänyt.

Siksipä päätin yrittää virkata siitä muotokuvan...

.

Ei siitä ihan näköinen tullut... 

Mutta olisiko vähän niinkuin Englannin kuningattaren muotokuva? 

 Jokseenkin naivistinen versio?

Herra Tahvo yritti ottaa selvää siitä ja huomasi, ettei se ainakaan syötävää ollut. 

Muulla ei niin väliä. ; )

Mäyräkoira

 Kyllä elämä kolhii.

Antaa lyhyet jalat

ja pitkän matkan.
Voi mäyräkoiran elämää. Vuh.

Virkkauspaasto

Intoa kyllä olisi, mutta kun niska ei kestä tätä jatkuvaa virkkaamista. Pakko tehdä muuta. Levitellä tuhkaa lumikinoksiin, että älyäisivät sulaa, kantaa puun oksia metsästä pihaan nuotion teon toivossa, suunnitella kesää ja syksyn työkuvioita. 

Tänään kävin hierojalla. Ai että se teki hyvää. Tuntui, kuin olisin enemmän elossa sen jälkeen...vaikkakin väsynyt. Juteltiin samalla kaikkea jumppaliikkeistä ja lihaksista. Semmoinen juttu, kuin lihaskalvo ja sen toiminta oli aivan uutta asiaa ja tuntui, että juuri siinä saattoi piillä minun kipeytyvien lihasteni ongelman ydin. Tutkikaapa netistä, jos siitä löytyy tietoa. Minun päässäni asiat pyörivät vielä ympyrää, etten osaa paremmin teitä valistaa.

Kukkea karjakkoni lähettää vielä terveisiä kaikille!
Huomenna alkaa kevät. ; )

Karjakko tuli taloon

Kun alkoi tätä eläinkuntaa kertymään enemmänkin, oli pakko palkata karjakko.

 

Tällainen siitä tuli. Aika näpsäkkä täti, vai mitä?

Toi oman ankankin tullessaan.

Riski työihminen. Ja tarkenevainen.

Näin näyttävä nainen tarvitsisi hehkeän nimenkin...

Olisiko ehdotuksia?

Mun

 "Tää on mun! Eikun mun! MUNPAS! Mä näin sen ekana!"

"Hei haudotaan se yhdessä! Mä oon eka, eikun mä, eikun....pot,pot,pot..."

 "MUT KUN SE ON MUN! Siitä kuoriutuu krokotiili."

"Höh. Ihan epistä. Et sä ole mikään Pääsiäiskrokotiili!"

Hyvää Pääsiäistä! Sopuisaa! ; )

Oma karja

 Olen ollut niin iloinen, kun naapurit ovat pitäneen muutamaa vasikkaa kesälaitumella meidän talon vieressä. Niinpä päätin perustaa kilpailevan karjatilan. Tässä ensimmäinen vasikkani. Aito Hereford...tai jotain sinne päin.

Olipa vaan kohtuullisen työläs väsättävä, kun värit on niin hankalan tyylikkäästi sijoitettu. ; )

Ei ollut taas pariin päivää vapaa-ajanongelmia, kun tätä nykersin. Nyt ei puutu kuin nimi. Mitä niitä nyt olikaan perinnenimiä? Tämä taitaa muistuttaa viime kesäistä Lyyliä. 

Kunpa pian lumet sulaisivat ja saisi pikku Lyylini eläväistä seuraa. ; )

Rauhallista Pitkäperjantaita. Onneksi me jo tiedämme, mitä Pitkästäperjantaista seuraa. YlösnousemusPääsiäinen! Ei osaa ottaa tätä päivää niin surulliselta kannalta ; ).

Pelottava tarina

Elelipä ennen kukkapöytäviidakon salaisissa syövereissä

 outo otus. Harva sitä näki, mutta sen hännän kahiseva heilahdus jo tuotti pelonväristyksiä lähitienoon asukkaissa.

Sen askelten tömähtely ja hiljainen murina pistivät sohvalla telkkaria katselevan miehen kaivautumaan syvemmälle tyynyjen kätköihin.

Kasvien rusahtelu otuksen hampaissa kuulosti ikihonkien kaatumiselta ukkosmyrskyssä. Silloin uljas vahtikoira nosti niskakarvansa pystyyn ja kömpi turvaan isäntänsä jalkoihin vinkuen kuin pahainen piski.

Se oli pelottava otus ja se uhkasi alkaa hallita koko olohuonettamme. Mietimme jo pyssyn hankkimista suojaksemme, kunnes keksimme, mikä saa sen rauhoittumaan. 

Kun vain uskalsi pistää kätensä sen hurjien leukojen lähelle ja rapsuttaa sitä kuonon päältä, niin jo muuttuikin hirmuinen hirviö lempeäksi vekkuliksi, joka mielellään kellahti selälleen ja antoi silitellä itseään mielin määrin.

Kyllä vain hunajalla voi saada enemmän ystäviä, kuin pyssyllä ; )

Mukavaa päivää sinulle. Kenet sinä tänään kesytät? ; )

Sään inspiroima virkkaus

Lunta on kuin Pohjoisnavalla.

Vähän jo aurinko yritti alkaa sulattelun, mutta sitten satoi saavillinen lisää.

Täällähän pärjäisivät jo...

Ajatus oli vielä hiukan irtonainen...Täytyi ommella se lujasti kasaan...

  

Kyllä täällä pärjäisi jo jääkarhutkin! Tässä ensimmäinen harjoittelemassa elämää keski-suomalaisessa ilmastossa.  Cityjääkarhu katsoo pakkasta netistä.

 Voi Sylvit sentään, kun koneelta tuijotti komea tyyppi! Onkohan se uusi uutisankkuri, vai liekkö eliittikumppanien mainos?

Mukavaa talvi-iltaa tänään. Huomenna alkaa kevät ; )

Kysyn vaan

Kun katson ikkunasta ulos ja näen, 

miten lunta sataa 

ja hyytävä tuuli pyyhkii hangen pintaa, uhkaa tulla epätoivo.

Eikö tämä ensinkään lopu? 

Eikö pakkanen muista, että on jo kevät ja sen on vuoro väistyä? Onko jääkausi alkanut ja lumikuningatar saanut vallan?

 Missä on räystäistä tippuva vesi? Missä ensimmäiset muuttolinnut?

Eikö jo edes jostain pitäisi maan kurkistaa pälven lämpäreestä? 

Eikö siinä pitäisi tuoksua multa?

Kysyn vaan. 

Kun tassuja paleltaa sisälläkin.

Nyt on se aika

On, on. Se aika, kun karhut kömpivät pesistään.

Aluksi ne ovat kovin unisia, istuvat pölvästyneinä pölkyn päässä ja yrittävät miettiä, mihin tilanteeseen tässä syksyllä jäätiinkään. Kukas minä olen ja missähän metsässä tuli sammuttua. Voi vaan kuvitella, että on kummallinen olo puolen vuoden unien jälkeen. Eikä ole edes kahvia tarjolla.

 

Vähitellen alkaa kirkastua. Vatsa muistuttaa, että täällä olisi joku, joka tietää ainakin sen, mitä puuttuu.  Olisikohan marketit jo auki, että saataisi sapuskaa?

Ei auta karhu-polon kuin nousta ja pistää käpälää toisen eteen. Tonkia muurahaipesiä ja kaivella suo mättäitä lumen alta, jos vaikka karpaloita olisi jäänyt varastoon. Jo karhujenkin tähden toivoo pikaista kevään tuloa. Eihän tuolta elantoa löydä metrisen hangen alta. Tulee taas revittyä heinäpaalien muoveja ötököiden toivossa ja hankittua kiukkuisia viljelijöitä vihamiehiksi.
Tule jo kevät!

Vähäsanainen päivä.

Aasi

 auringossa

autuaana

askeltaa.

Eihän siihen muuta tarvita. 

Lukija löytäköön mistä ja minne ja mitä mietinnee. ; )

Kaunista, kylmää kevään kaipuuta sinulle.

Ruma ankanpoikanen

"Minulla on identiteetikriisi.

 Ankkamamma ei tunnistanut minua omakseen.

 

Kurppa sanoi, etten ole sen munasta kuoriutunut.

Tämä tyyppi ei tiennyt munimisista mitään, 

mutta näkihän sen jo hatun asennosta, 

etten ole tuota sukua.

Mikäs nyt neuvoksi? 

Onneksi Andersenin setä kirjoitti tarinan juuri minusta! 

Jee, ei murheen häivää. Kokosylin halaus kaikille!

En ole pääsiäistipunen,

Olenpa ruma ankanpoikanen!

Hevoskuuri

Tämän päivänä koukkuun tarttui  pikku polle.

 Se vaikuttaa aika hyväntahtoiselta,

 ja uteliaalta.

Taitaa olla varsa vasta.

Hirnukoon se sinulle mukavaa päivää luminietoksista huolimatta. ; )