Syksyssä parasta on värit.
Vaikka säät ovat olleet kesäisen ihania, alkaa puissa vilkkua keltaista ja ruskeaa.
Ulkoiluhimo vie vielä voiton käsitöistä, mutta kirpparilta ostamani kassi kaipasi uutta olkahihnaa, joka piti virkata.
Siitä tuli kuin tie syksyyn, pitkä ja ruskansävyinen.
.........
Kotiutumisvaihe etenee sekä minulla, että koiralla.
Koiruus nauttii olostaan takapihalla. Välillä se haukahtaa kysyvästi, että ollaankos siellä kotona vielä tallella ja kun vastaan jotain, se jatkaa autuasta lekotteluaan. Monta asiaa se on jo kahdessa kuukaudessa oppinut. Esimerkiksi, ettei vielä naapurin kukkapenkin kohdalla kannata nostaa koipea, tai että lenkille lähtö sujuu paremmin, jos malttaa pitää kuononsa kiinni. Eli tässä sitä todistelen, että oppii se vanhakin koira, pakon edessä ainakin ; ). Joten eiköhän mekin ihmisotukset vielä saada kiinni elämän uusista mutkista, kun annamme itsellemme aikaa. Vanhoihin kaavoihin jämähtäminen on vaan niin helppoa ja oman turvallisen "mukavuusalueen" ylittäminen pelottavaa ja vaivalloista. Mutta avarrutaan, immeiset! Ei tulla sisältä vanhoiksi ennen aikaamme.
Kaunista syksyä sinulle avara ystäväni! ; )
