60cm pitkä tintti

Teinpä vielä talitiaisen.

Se on pikkusen normaalia isompi,

Söis varmaan talipallon yhtenä suupalana.

Katiskaverkosta silläkin on runko ja päällä muurarin langasta virkattu
tinttiasuste. 

Silmät löysin tänään kirpparin nappilaatikosta. Ompelen kohta paikoilleen.
Joku ystävä kysyi, meinaanko virkata koko lintukirjan... mikä ettei ;)

Mutta tein minä myös kävyn.

Se olikin yllättävän työläs. Tarvittiin niin monta lehdykkää
ja lankakin loppui, eikä koko kaupungissa löytynyt just samaa lisää.

Onhan se aika käpymäinen ja sopinee Käpy Gallerian koristeeksi.

Nyt olisi tämä työprojekti loppu.
Mitähän seuraavaksi keksis

Mitäs sinä?
Mukavaa kevään tuloa jokkaiselle!!!

Muovikassien uusi elämä

Kun en pölyjen kanssa tule toimeen,
niin löysinpä työpaikalta valmiita matonkuteiksi leikattuja
muovikasseja.
Riittävän ohuiksi leikatut alkoivat suostua
virkkuukoukun kiemuroihin.

Tein ensin huvikseen joutohetkinä yhden ympyrän.

Jossain välissä se eksyi pöydälle ja näyttikin ihan hauskalta.

Teinpä sitten toisellekin pöydälle.

Sitten kolmas pöytä näytti orvolle, joten...

rojekti jatkui.

Yksi asiakas sanoi haluavansa sydämen muotoisen.

Niinpä virkkasin neljännelle pöydälle semmoisen.

Sitten naapuripuodin ihminen tuli käymään ja sanoi, että hänkin haluaa...

Se projekti on vielä kesken. ;)

Vitosen koukulla vetelen. Onhan se vähän nihkeää, jotkut muovit erityisen,

mutta varsin kätevää kierrätystä ja lopputulos on helppo pestä, napakka pysymään

aloillaan ja olisi omiaan vaikka terassin pöydällä, kun ei kostumisestä hätkähdä...

Kokeilkaas. ;)

naisellista uutta vuotta!

 Eikö lasketakin ensi vuonna naisellinen puolemme vapaaksi?

Minä jo helmet virkkasin siltä varalta.

Näillä on halpa hienostella, kun on kirpparilangoista virkattu.

Nyt vaan huulipunan ostoon, sitä kun en

osaa vielä virkata. ; )

 Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!

Valostuvaa!

Kameran kapina.

Kamera on alkanut kapinan. Se jää aina kotiin.

On ollut paljon touhua. On menossa kolme eri kädentaito kurssia, avustajan töitä ja pari pupun poikasta on syntymäisillään paperimassasta. Niin ja vielä yksi taulu Vapaaseurakunnan seinälle. Ja aina kun lähden näihin hommiin, en muista ottaa kameraa kyytiin.

Mutta kotona sentään tyhjällä hetkellä on tullut rentouduttua virkkuukoukun seurassa ja nyt ei kamera pääse pakoilemaan.

Tässä muutama kuva Luppakorvasta ja valkoisesta lampaasta.

Joulun enkelitkin harjoittelevat paimenten yllättämistä. ; )
Enää kuukausi jouluaattoon. Otetaan tyynesti, ystävät.

Mummojen kanssa mosaiikkia

Mummojen kanssa, hoivaosastolla on syksyn mittaan aloiteltu kädentaitopiiriä. 

Mukavia, suloisia mummoja, jokunen pappakin välillä mukana. 

Mutta miten syvään onkaan kylvetty ajatus: "Enhän mie osaa"?

Urheasti ovat mummot silti tarttuneet haasteeseen kokeilla mosaiikin tekoa. 
Koukkuiset sormet ovat saaneet vetristysharjoitusta. 
Kymmeniä kertoja kuulin työn aikana: "Et tästä mitään tule." Silti työ jatkui. 
Ja lopputulos oli varsin mukava eka yrittämältä! 

Siitä juteltiinkin, että kun on elämän aikana ollut hyvinkin taitava tekemään käsillä 
lähes mitä vaan (olisittepa kuulemassa tarinoita kutomuksista, pellavan käsittelyistä, 
lampaiden keritsemisestä, köyden punonnasta...), 
niin nyt on vaikea tyytyä siihen tulokseen, mitä vapisevat sormet pystyvät tuottamaan. 
Mutta silti meillä oli mukavaa yhdessä näperrellä, kun ei otettu itseämme liian vakavasti.

On tässä sivussa koukkukin hiukan hikoillut nalleja vääntäessä.

Tätä nallea tehdessä soi koko ajan mielessä: "Rakkaus on lumivalkoinen..."

"Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..." On tuo avioero möyhittävä loppuun asti. Jospa sitten pääsee syntymään uutta ja hyvää elämään.

Kaikkein pienin punainen nalle osaa ainakin nauttia elämästä, vaikka maa on kuurassa. ; )

Tuhdin enkelin vilkutuksia sinulle!

Mun

 "Tää on mun! Eikun mun! MUNPAS! Mä näin sen ekana!"

"Hei haudotaan se yhdessä! Mä oon eka, eikun mä, eikun....pot,pot,pot..."

 "MUT KUN SE ON MUN! Siitä kuoriutuu krokotiili."

"Höh. Ihan epistä. Et sä ole mikään Pääsiäiskrokotiili!"

Hyvää Pääsiäistä! Sopuisaa! ; )

Oma karja

 Olen ollut niin iloinen, kun naapurit ovat pitäneen muutamaa vasikkaa kesälaitumella meidän talon vieressä. Niinpä päätin perustaa kilpailevan karjatilan. Tässä ensimmäinen vasikkani. Aito Hereford...tai jotain sinne päin.

Olipa vaan kohtuullisen työläs väsättävä, kun värit on niin hankalan tyylikkäästi sijoitettu. ; )

Ei ollut taas pariin päivää vapaa-ajanongelmia, kun tätä nykersin. Nyt ei puutu kuin nimi. Mitä niitä nyt olikaan perinnenimiä? Tämä taitaa muistuttaa viime kesäistä Lyyliä. 

Kunpa pian lumet sulaisivat ja saisi pikku Lyylini eläväistä seuraa. ; )

Rauhallista Pitkäperjantaita. Onneksi me jo tiedämme, mitä Pitkästäperjantaista seuraa. YlösnousemusPääsiäinen! Ei osaa ottaa tätä päivää niin surulliselta kannalta ; ).

Pelottava tarina

Elelipä ennen kukkapöytäviidakon salaisissa syövereissä

 outo otus. Harva sitä näki, mutta sen hännän kahiseva heilahdus jo tuotti pelonväristyksiä lähitienoon asukkaissa.

Sen askelten tömähtely ja hiljainen murina pistivät sohvalla telkkaria katselevan miehen kaivautumaan syvemmälle tyynyjen kätköihin.

Kasvien rusahtelu otuksen hampaissa kuulosti ikihonkien kaatumiselta ukkosmyrskyssä. Silloin uljas vahtikoira nosti niskakarvansa pystyyn ja kömpi turvaan isäntänsä jalkoihin vinkuen kuin pahainen piski.

Se oli pelottava otus ja se uhkasi alkaa hallita koko olohuonettamme. Mietimme jo pyssyn hankkimista suojaksemme, kunnes keksimme, mikä saa sen rauhoittumaan. 

Kun vain uskalsi pistää kätensä sen hurjien leukojen lähelle ja rapsuttaa sitä kuonon päältä, niin jo muuttuikin hirmuinen hirviö lempeäksi vekkuliksi, joka mielellään kellahti selälleen ja antoi silitellä itseään mielin määrin.

Kyllä vain hunajalla voi saada enemmän ystäviä, kuin pyssyllä ; )

Mukavaa päivää sinulle. Kenet sinä tänään kesytät? ; )

Nyt on se aika

On, on. Se aika, kun karhut kömpivät pesistään.

Aluksi ne ovat kovin unisia, istuvat pölvästyneinä pölkyn päässä ja yrittävät miettiä, mihin tilanteeseen tässä syksyllä jäätiinkään. Kukas minä olen ja missähän metsässä tuli sammuttua. Voi vaan kuvitella, että on kummallinen olo puolen vuoden unien jälkeen. Eikä ole edes kahvia tarjolla.

 

Vähitellen alkaa kirkastua. Vatsa muistuttaa, että täällä olisi joku, joka tietää ainakin sen, mitä puuttuu.  Olisikohan marketit jo auki, että saataisi sapuskaa?

Ei auta karhu-polon kuin nousta ja pistää käpälää toisen eteen. Tonkia muurahaipesiä ja kaivella suo mättäitä lumen alta, jos vaikka karpaloita olisi jäänyt varastoon. Jo karhujenkin tähden toivoo pikaista kevään tuloa. Eihän tuolta elantoa löydä metrisen hangen alta. Tulee taas revittyä heinäpaalien muoveja ötököiden toivossa ja hankittua kiukkuisia viljelijöitä vihamiehiksi.
Tule jo kevät!

Vähäsanainen päivä.

Aasi

 auringossa

autuaana

askeltaa.

Eihän siihen muuta tarvita. 

Lukija löytäköön mistä ja minne ja mitä mietinnee. ; )

Kaunista, kylmää kevään kaipuuta sinulle.

Norsuvauva

Eläimellinen meno jatkuu.
Viikonloppuna syntyi norsuvauva.

Tässä se hakee ensimmäisiä, horjuvia askeleitaan keittiön pöydällä.

Tulisi vaan jo lämmintä, että pääsisi ulos! Jopa puuvillalangoista alkaa tulla allergia oireita, jos ne on uusia. Kirpparilangat ja lahjaksi saadut ovat jo tehdaspölynsä pöllynneet muualle.

Aurinko paistaa ja aloittaa jo rappujen sulattamisen.

Törmäsin näin hauskaan blogiin tässä jokunen päivä sitten:
 http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/  Siellä kannattaa käydä nuuskimassa ideoita ja saamassa puutarhakärpäsen puremia. ; )

Kaunista kevättä kaikille!