Tänään

Tänään kääntää karhu kylkeä pesässä.
Talven selkä taittuu.
Jee. Ähäkuti.
Taidetaan selvitä tälläkin kertaa ;)

Varokaa heräileviä karhuja!

Kannattaa liikkua varoen, jos tahtoo nähdä...tai välttää karhun metsässä liikkuessa. Luin, että kun karhu herää, se on aluksi pöperöpäinen ja jähmeä, niinkun moni meistä ennen aamukahvia. Pikkuhiljaa se vetristyy, se alkaa liikkumaan ja kohta puolen vuoden nälkä herää...

 

Tämä karhu taisi yrittää nousta kesken unien jossain Konneveden metsässä. Ilmeestä päätellen unet olivat olleet mukavia, mutta nouseminen sujui niin hitaasti, että luulin sitä ensin kiveksi.

Pitää käydä katsomassa, saako tuleva takatalvi sen painumaan takaisin pehkuihin.

 

Mukavaa kevättä sinulle tänään! ; )

Karhujen metsästysaika.

Nyt on karhujen metsästys aika. Jotkut niistä tulivat minun luokseni piiloon, kunnes paukuttelut on ohitse. Ensin putkahti paikalle Ronja-nalle.
Hän harrastaa kahvakuulailua, niinkuin esikuvansakin, ihmis-Ronja.

Eikä ole painotkaan ihan heppoisia... ; )

Sitten paikalle ilmestyi jääkarhu. Niiden pelastaminenhan on muutenkin nyt pinnalla, joten toivotin heti tervetulleeksi. Ei hänkään mikään höyhensarjalainen ole. Muistuttaa ystävääni Mariaa kummasti.

Hänellä on vankka ote painonnostossa, en vain vielä osannut virkata työvälineitä siihen hommaan.

Kohta ovenraosta kurkisteli pikkuinen vesseli, Eetu-nalle. Ihan kummipoikani oloinen.

Ronja yritti antaa sille varhaiskasvatusta kahvakuulailussa, mutta Eetu taisi pistää homman leikiksi.

Ja tässä koko jengi tällä hetkellä. Taitaa kerän päästä pilkistellä ainakin yksi uusi tulokas vielä...

Hyvää metsästysaikaa ystävät! Metsästetään me elämyksiä.

Hämmentynyt katse

 Kovin on karhu-paran naama vielä muotoa vailla. Hämmentyneenä tuo katselee just lärvätyillä kosteilla massakasvollaan, joka tulee saamaan lisäilmettä, kunhan pohja kuivuu. Kannoin 
 hänet aurinkoisen ikkunan eteen saamaan lämpöhoitoa.

Siinä on hyvä istuksia viikko ja katsella maailman menoa. Sydämen kohdalle on kuivunut repeämä. Ehkä sieltä pääsee tunteet pihalle. 

Kevätmasennus alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Täälläkin alkaa hanget vähitellen väistymään ja luvassa on jo muutaman päivän päästä lämpimämpää. Jospa tämäkin talvi saadaan katkaistua ja raparperin muhkeat idut pääsevät puskemaan mullasta kohti aurinkoa.

Hyvää tätä päivää sinulle! ; )

Kiitos!

Sain Kotipellon Tannilta tunnustuksen hauskuuttamisesta ; )

Jostain syystä just sitä haluankin jakaa näillä kummallisilla otuksillani, pienen palan iloa arkeen.

 http://tanni-kotipellolla.blogspot.fi/

 Minä haluan tunnustuttaa tätä  http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/  kerrassaan mainiota blogia, josta saa kutinaa puutarhavarpaiden alle. Käykääs tutkimassa ja antamassa omia vinkkejänne!

 

 Tässä pari lepokuvaa paperimassa rojektista. Jalkapohjiaan kuivattelevat .

 Pupu pitkällään, kettu kyljellään.

Nyt vaan odotellaan lumien sulamista, että pääsen pihalle sivelemään lasikuituhartsia pyyhkäisyn pintaan... Ja sitten maalit! ; ) Se on kivaa.

Otetaan mekin välillä rennosti! Kuivatellaan elämän roiskeita ; ).

Tässä vielä yksi tyyppi... Sen runko syntyi jo muinoin, mutta nyt samoilla sotkuilla se alkoi saada massaa pintaansa.

Korpivilosohville tuppasi tulemaan kevätmasennusta, joten piti sitoa kuono verhotankoon, ettei vallan romahda. Pitäisiköhän tuota terapiaa kokeilla itsellekin synkkinä päivinä?

Kaunista kevätpäivää sinulle! Toivottavasti tänään ei masenna! ; ) Kyllä se kevät vielä tulee ja muuttolinnut. Mustarastas tuli jo meille kertomaan terveisiä keväältä.

Nyt on se aika

On, on. Se aika, kun karhut kömpivät pesistään.

Aluksi ne ovat kovin unisia, istuvat pölvästyneinä pölkyn päässä ja yrittävät miettiä, mihin tilanteeseen tässä syksyllä jäätiinkään. Kukas minä olen ja missähän metsässä tuli sammuttua. Voi vaan kuvitella, että on kummallinen olo puolen vuoden unien jälkeen. Eikä ole edes kahvia tarjolla.

 

Vähitellen alkaa kirkastua. Vatsa muistuttaa, että täällä olisi joku, joka tietää ainakin sen, mitä puuttuu.  Olisikohan marketit jo auki, että saataisi sapuskaa?

Ei auta karhu-polon kuin nousta ja pistää käpälää toisen eteen. Tonkia muurahaipesiä ja kaivella suo mättäitä lumen alta, jos vaikka karpaloita olisi jäänyt varastoon. Jo karhujenkin tähden toivoo pikaista kevään tuloa. Eihän tuolta elantoa löydä metrisen hangen alta. Tulee taas revittyä heinäpaalien muoveja ötököiden toivossa ja hankittua kiukkuisia viljelijöitä vihamiehiksi.
Tule jo kevät!