Syötetäänkö pajunköyttä, vai väännetäänkö vaan oksia?

Alkuverryttelynä näyttää pajunvarsista tulevan kransseja.

Tyttären suursiivouksesta minulle tupsahtaneet nauhanpätkät ja

hopeisella kynsilakalla värjätyt kävyt

saa olla koristeena. Kierrätys kunniaan! ;)

Kransseja joka kokoa.  En viel tiedä, mitä niillä teen,
ihanko semmoisenaan toimitan eteenpäin, vai keksinkö koristuksia.
Paju itsessään on kauniin väristä, monen väristä,
ei sitä raaski peittää kovin runsailla hepeneillä.
Mutta hirveä katku tuossa kynsilakassa on! Onkohan hienot naiset aina 
vähän pöpperössä, kun lakkaavat  alati kynsiään? Huh.

Yhteen riitti mustikanvarsia.  Niitä vaan ei raaskisi taitella
ylenmäärin, kun ne mustikat on niin hyviä. No nämä
poimin niin synkästä metsästä, ettei siellä koskaan
marjat kypsy ja keräsin nämä, niinkuin pajutkin niin, ettei
huomaa, että mitään olisi vietykään.  Säälien.

Edellisestä pajutyösessiosta on niin pitkä aika, että harjotteluun menee
aikaa. Mutta hauskaa hommaahan tämä on.

Toivottavasti sinullakin on tänään jotain mukavaa käsillä tekemistä!
Näytäppäs missä olet menossa!