Rakkaudellista katiskan vääntelyä.

Pari rakkaudellista katiskaa tuli väänneltyä.

Käpyjä sydämen sydämenä.

Suihkaus valkeaa voisi sopia huurteeksi niin

olisipahan pakastesydämiä ;) Talvisydämiä.

Tänään kääntelin koko päivän pupun kuvaa.
Tämmöinen tuikunkantaja siitä tuli. Miun tekemisissä tuntuu aina olevan
lapsellinen lähestymis ote, vaikka kuinka vakavaa joskus yrittäisin. 
No nyt en edes yrittänyt, joten pupusta tuli kovin naivistinen
otus.  Kertonee jotain tekijästään :)

Kesän tullen tuon voisi kastella piimäseoksella ja ripotella kiven päällä viihtyvän

sammalen murskaa sen niskaan. Ehkäpä se alkais kasvamaan vihreää.

Jatketaanhan taas tekemisiä!

Mitä jäi katiskaan?

Yksi pölyämätön materiaali on tämä katiskaverkko.

Siitä aion nyt väännellä amppeleita ja kynttilälyhtyjä.

Tässä ensimmäisiä versioita.

Mutta ovatpa hankalia kuvattavia!

Eka amppeli muistuttaa vesilintua, jonka selässä kukka kulkee, mutta

ei tuosta kuvasta oikein selvää ota.

Lyhty harjotelma näyttää tältä. Verkon kääntely ja vääntely on oikein mukavaa
puuhaa, kunhan pitää hanskat kädessä, ettei sormet saa naarmuja.

Välillä käytiin Bertan kanssa käpymetsässä, mutta olivatpa ne märkiä.
Pistin ne hetkeksi uuniin 200 asteeseen, ettei niistä tursuisi ötököitä ympäri taloa, kun ne alkavat kuivumaan.

Ja tästä on tulossa niille kotipaikka, kunhan kuivuvat.

Harmaasta säästä huolimatta ruska hehkuu täällä kauniina. Käytiin sunnuntaina
Hyyppään vuorella sitä ihailemassa. Ei suotta tuota vuorta
kehuta Keski-Suomen Koliksi.

Mukavaa viikkoa sinne jokkaiselle!