Frederik

Laitoin työvoimatoimistoon ilmoituksen, että olisi rengin paikka auki.

 Pian sieltä lähetettiin...ja kas vain, tuttu mies, itse Frederik!

Vähän oli ulkonäkö villiintynyt, kun mies oli vaihtanut alaa.

Armi Orvokki menetti heti sydämensä uudelle rengille.

Hyvin nyt luistaa karjan hoito kun TI-TA-NIK- tahtiin saa talikko heilua!

 Ja lepohetket saa huilata karvaisen kullan kainalossa.

(Terveisiä vaan oikealle Frederikille... ; ) )

Haista

Älä unohda

Haistaa kevättä!

; )

Omatoiminen lasikuitukurssi, osa 1

 En ole ikinä tehnyt lasikuitutöitä. kaukaa nähnyt sentään. Ei olleet kaverinikaan. 
No jostainhan se on aloitettava. 
Kyselin tutuilta, tavasin purkin kyljestä ja selaisin netistä tietoja. Sitten vaan aloitettiin.

Ei se niin helppoa ollutkaan. Polyesteristä saatiin kyllä sopivasti jähmettyvää, mutta kuitua tuppasi olemaan enemmän hanskoissa, kuin työssä. 
Hyvä ettei oltu korviamme myöten kuitukarvoissa.

Kovasti kuitenkin yritettiin, Emilia, Marja-Leena ja minä. Ja hauskaa meillä oli...liekkö hirveästi haisevilla liuottimilla osuutta asiaan ?? Paikallinen lehtimies kävi haastattelemassa minua "Viikon kasvo"-juttuun siinä välillä ja taisin puhua ihan sekopäisiä. Vaan hällä väliä. Eihän taiteilija ole oikea taiteilija, ellei ole pikkuisen hullun maineessa. ; )

Jokainen kolonen yritettiin tukkia. Toivottavasti onnistuttiin, sillä ulos oli otukset jätettävä sateiden armoille.

Kovin ovat alastoman näköisiä, vaikka potkurin nokat jo maailmalle suuntautuvat...
 Pitäisiköhän viedä sadetakit niiden niskaan?

Kaikkeen sitä onkin tullut ryhdyttyä... ; )
Koko päivä aherrettiin, illan viimeiseksi alkoi tuntua, että näinkö se pitikin tehdä? 
Nytkö me opittiin?
Hommaa jäi vielä seuraavaankin aurinkoiseen päivään, milloin se sitten lieneekään.
Ja opittavaa myös.

On mukavaa, kun on kaunis kotitie.

Kotiin palaaminen ilahduttaa vielä enemmän. 

Tavallinen suomalainen metsä on ihmeellinen.

 Metsässä liikkuminen parantaa pahan mielen, 

sillä metsässä aina joku hymyilee sinulle. ; )

Sammal rakentaa pehmeää peittoa kiven kylkeen. On keksinyt, miten jyrkän kohdan yli hypätään.

Metsässä on helpompi keksiä luovia ratkaisuja elämän äkkijyrkkiin käänteisiin.

Ja ehkäpä  löytää sen valoisan näkökulman.

Ja metsästä on kiva palata kotipihaan ihmettelemään kevään etenemistä.

Raparperin alut löytäessään riemastuu varmasti! Niissä on elämisen voimaa ja intoa ; )

Kun nykyaikana kaiken pitää olla niin seksististä, 

niin kyllä se luontokin osaa... eikä sanoissaan säästele. ; )

Keväistä intoa sinullekin tänään!

Metsiin satoi laulu

Viime yönä meidän metsiin satoi laulu.

Eilen oli vielä hiljaista. Vain kaukainen mustarastas viritteli jossain viuluaan.

Tänä aamuna metsä visersi. Vienosti vielä, mutta se oli sydämeen käyvän konsertin ihana alkusoitto.

Yöllä oli ollut pieni pakkanen. Se taiteili surkeat kuraropakot ihmeellisiksi savireliefeiksi.

 

 On jotenkin lohduttavaa, miten kurja kura on toiselta luonnoltaan kaunista savea,

 jonka sielussa on salaperäisiä värejä.

Vain viimeiseen kuvaan lisäsin vähän värikylläisyyttä.

 

 Ne olivat lumoavia. 

Niissä on muistutus luomiskertomuksesta.

Miten Jumala loi tomusta.

Jospa nämä ovat harjoitelmia

seuraavia luomistöitä varten? ; )

Mutta

Tässä on minun kuntosalini. 

Kun raahaan komeita karahkoita naapurin metsähakkuiden jäljiltä kotiin ja pienimmät pokasahalla pilkon saunapuiksi, niin jo on syksyyn mennessä emännällä muutama lihas pienessä olemuksessaan ; )Tämä on hyvää vastapainoa virkkaamiselle.

Iloisesti soi saha, kun lintukuoro kannustaa lauluillaan vieressä.

Mukavaa päivää sinullekin!

Sissit

  

 Jos pistät korvan kiinni multaan, saatat kuulla rahinaa. Siemenet kääntää kylkeä. Niitä ei nukuta enää.

Meidänkin pihalle ilmestyi pikkuinen pälvi ja heti siitä alkoi kurkistella urheita sissejä.
Narsissejä!

http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/
Käykääs tuolla kurkkaamassa ja osallistumassa arvontaan, jonka voittona on just tähän päivään sopiva kirja.
Tai älkää menkökään, sillä mä tahtoisin kovasti voittaa tuon kirjan! ; )

Tänään olin asioilla pyörätuolia käyttävän ystävän kanssa. Opin paljon, kun yritän nähdä asioita hänen näkökulmastaan.

Tänään väsyttää. Toivottakoon tuo alla oleva vanhempi maalaus kaikkea hyvää sinulle!

Kropan kuunteluharjoituksia

Naapurilta taisi mennä hermot. Se hankki kaivinkoneen ja kaivatti keskelle kuivaa kalalampea hurjan ojan nähdäkseen edes vähän sulaa maata. ; )

Minä pistin multaa purkkiin ja piilotin sinne siemeniä.Nyt huhuilen nenä pitkällä, että ettekös jo nousisi hyvät pikku kukkaseni. Minulla on teitä jo ikävä.

 
 Näin se meni viime keväänä. Lämpö tuli ja voitti. Saas nähdä, miten tänä vuonna käy.

Mato venyy hiljakseen. Pitää kesyttää niskaa. Hakea hyvää työasentoa. Yrittää kuunnella omia lihaksiaan, eikä vain paahtaa silmät kiiluen ja koukku kuumana, kun virkkaushenki on päällä.

 Jännää, että joskus pitää oikein pysähtyä ja kuunnella omaa olemustaan, niinkuin vierasta ihmistä. Kuunnella ja kysellä, että mitäs tämä rouva nyt ihan oikeasti tykkäisi tehdä, ihan kroppansakin puolesta. Tavallisesti tulee touhuttua into edellä ja kroppa perässä, jos se niukinnaukin mukaan kerkiää. 

Se hyvä puoli on  virkkausrajoitteisuudessa, että tuli tehtyä kunnon kevätsiivo saunarakennuksessa. ; )

Onkohan kaikessa aina kumminkin joku hyvä puoli, vaikkei sitä edes tahtoisi välillä tunnustaa? 

Mitäs hyvää keksitään tässä kevään viivyttelyssä?

Hyvää päivää sinulle joka tapauksessa tänään!

Virkkauspaasto

Intoa kyllä olisi, mutta kun niska ei kestä tätä jatkuvaa virkkaamista. Pakko tehdä muuta. Levitellä tuhkaa lumikinoksiin, että älyäisivät sulaa, kantaa puun oksia metsästä pihaan nuotion teon toivossa, suunnitella kesää ja syksyn työkuvioita. 

Tänään kävin hierojalla. Ai että se teki hyvää. Tuntui, kuin olisin enemmän elossa sen jälkeen...vaikkakin väsynyt. Juteltiin samalla kaikkea jumppaliikkeistä ja lihaksista. Semmoinen juttu, kuin lihaskalvo ja sen toiminta oli aivan uutta asiaa ja tuntui, että juuri siinä saattoi piillä minun kipeytyvien lihasteni ongelman ydin. Tutkikaapa netistä, jos siitä löytyy tietoa. Minun päässäni asiat pyörivät vielä ympyrää, etten osaa paremmin teitä valistaa.

Kukkea karjakkoni lähettää vielä terveisiä kaikille!
Huomenna alkaa kevät. ; )

Hämmentynyt katse

 Kovin on karhu-paran naama vielä muotoa vailla. Hämmentyneenä tuo katselee just lärvätyillä kosteilla massakasvollaan, joka tulee saamaan lisäilmettä, kunhan pohja kuivuu. Kannoin 
 hänet aurinkoisen ikkunan eteen saamaan lämpöhoitoa.

Siinä on hyvä istuksia viikko ja katsella maailman menoa. Sydämen kohdalle on kuivunut repeämä. Ehkä sieltä pääsee tunteet pihalle. 

Kevätmasennus alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Täälläkin alkaa hanget vähitellen väistymään ja luvassa on jo muutaman päivän päästä lämpimämpää. Jospa tämäkin talvi saadaan katkaistua ja raparperin muhkeat idut pääsevät puskemaan mullasta kohti aurinkoa.

Hyvää tätä päivää sinulle! ; )

Kiitos!

Sain Kotipellon Tannilta tunnustuksen hauskuuttamisesta ; )

Jostain syystä just sitä haluankin jakaa näillä kummallisilla otuksillani, pienen palan iloa arkeen.

 http://tanni-kotipellolla.blogspot.fi/

 Minä haluan tunnustuttaa tätä  http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/  kerrassaan mainiota blogia, josta saa kutinaa puutarhavarpaiden alle. Käykääs tutkimassa ja antamassa omia vinkkejänne!

 

 Tässä pari lepokuvaa paperimassa rojektista. Jalkapohjiaan kuivattelevat .

 Pupu pitkällään, kettu kyljellään.

Nyt vaan odotellaan lumien sulamista, että pääsen pihalle sivelemään lasikuituhartsia pyyhkäisyn pintaan... Ja sitten maalit! ; ) Se on kivaa.

Otetaan mekin välillä rennosti! Kuivatellaan elämän roiskeita ; ).

Tässä vielä yksi tyyppi... Sen runko syntyi jo muinoin, mutta nyt samoilla sotkuilla se alkoi saada massaa pintaansa.

Korpivilosohville tuppasi tulemaan kevätmasennusta, joten piti sitoa kuono verhotankoon, ettei vallan romahda. Pitäisiköhän tuota terapiaa kokeilla itsellekin synkkinä päivinä?

Kaunista kevätpäivää sinulle! Toivottavasti tänään ei masenna! ; ) Kyllä se kevät vielä tulee ja muuttolinnut. Mustarastas tuli jo meille kertomaan terveisiä keväältä.

Karjakko tuli taloon

Kun alkoi tätä eläinkuntaa kertymään enemmänkin, oli pakko palkata karjakko.

 

Tällainen siitä tuli. Aika näpsäkkä täti, vai mitä?

Toi oman ankankin tullessaan.

Riski työihminen. Ja tarkenevainen.

Näin näyttävä nainen tarvitsisi hehkeän nimenkin...

Olisiko ehdotuksia?