perjantai 29. marraskuuta 2013
Luovuustesti
Jos sinulle annettaisi kasa risuja, villalankaa ja rautalankaa ja sanottaisi, että teeppä näistä mobile, niin mitähän siitä syntyisi?
Olen saanut ohjata oikein mukavaa taideryhmää paperimassapatsaiden teossa. Nyt viimeisellä kerralla ennen joulua emme päässeet patsaiden kimppuun, koska niiden piti antaa kuivua vielä. Niinpä pistin ryhmäläiset vähemmän vakavamieliseen, mutta hankalaan luovuus testiin. Siispä lankaa, risuja ja rautalankaa...
Tässä pikkukala, ryhmän nuorimmaisen tekemä.
Ryhmän mummo taas teki tonttumobilen ja opetti samalla muillekin, miten perinne tonttu tehdään.
Ylinnä näkynyt Meksikontähti oli nuoren neitosen käsialaa, tämä taas pikkusiskon.
Harmi, että vanha kamera ja pienet tilapäis työtilat tekivät kuvista surkeita, mutta kuvitelkaas tämäkin mobile kauniine rautalanka sydämineen. Se oli viehättävän omaperäinen.
Ja tässä yksi hauska versio. Tämä oli hyvin persoonallinen, sillä keskellä roikkui vielä hirttosilmukka ; )
Eikös vaan olekin kekseliästä väkeä Konnevedellä? Kaikkia en saanut edes esille, kun kuvat epäonnistuivat.
Mutta kokeile sinä, mitä saat syntymään... No niin. Helppoahan se nyt on, kun on näin monta hyvää mallia.
Mutta jatketaan leikkimistä, eikä oteta itseämme, eikä joulua liian vakavasti. ; )
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Joulusammakko
Piristäköön hymy tätä kaamosharmaata päivääsi!
Jos ei teho vielä riittänyt, saat tästä toisen hymyvitamiinin.
Vieläkö masentaa? Tässä vahvempaa sorttia.
Vai tarvitaanko tripla-annos?
Kummaa. Kesken jouluisten askartelujen, alkoi loikkia sammakoita kerästä. Kyllä näitäkin voi ripustaa joulukuuseen?
Iloa kaamokseesi jokatapauksessa!
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Kameran kapina.
Kamera on alkanut kapinan. Se jää aina kotiin.
On ollut paljon touhua. On menossa kolme eri kädentaito kurssia, avustajan töitä ja pari pupun poikasta on syntymäisillään paperimassasta. Niin ja vielä yksi taulu Vapaaseurakunnan seinälle. Ja aina kun lähden näihin hommiin, en muista ottaa kameraa kyytiin.
Mutta kotona sentään tyhjällä hetkellä on tullut rentouduttua virkkuukoukun seurassa ja nyt ei kamera pääse pakoilemaan.
Tässä muutama kuva Luppakorvasta ja valkoisesta lampaasta.
Joulun enkelitkin harjoittelevat paimenten yllättämistä. ; )
Enää kuukausi jouluaattoon. Otetaan tyynesti, ystävät.
On ollut paljon touhua. On menossa kolme eri kädentaito kurssia, avustajan töitä ja pari pupun poikasta on syntymäisillään paperimassasta. Niin ja vielä yksi taulu Vapaaseurakunnan seinälle. Ja aina kun lähden näihin hommiin, en muista ottaa kameraa kyytiin.
Mutta kotona sentään tyhjällä hetkellä on tullut rentouduttua virkkuukoukun seurassa ja nyt ei kamera pääse pakoilemaan.
Tässä muutama kuva Luppakorvasta ja valkoisesta lampaasta.
Joulun enkelitkin harjoittelevat paimenten yllättämistä. ; )
Enää kuukausi jouluaattoon. Otetaan tyynesti, ystävät.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Marraskuun metsä
Marraskuun metsä.
Suuri, märkä ja hämärä.
Joku tuntui liikkuvan lähistöllä.
Liekö karhu, joka etsi talviuntaan?
Oli keskipäivä, silti valon vähyys tunki ihoon asti.
Marraskuu.
Onneksi sammal oli vihreää.
Sillä tuntui olevan oma, sisäinen hehkunsa.
Suuri, märkä ja hämärä.
Joku tuntui liikkuvan lähistöllä.
Liekö karhu, joka etsi talviuntaan?
Oli keskipäivä, silti valon vähyys tunki ihoon asti.
Marraskuu.
Onneksi sammal oli vihreää.
Sillä tuntui olevan oma, sisäinen hehkunsa.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Kuka säikähti enkeleitä?
Nalleja on putkahdellut koukun päästä. Toiset ovat jo päässeet matkustelemaan maailmalle. Erityisen iloinen olen muutamasta, jotka reissuavat ystävän paketeissa Romaniaan asti ja pääsevät lastenkotiin tekemään tärkeää ilahdutustyötä.
Sitten piti kokeilla lampaan värkkäämistä, sillä pian on taas hetki, milloin paimenet kedolla lampaineen säikähtävät enkeleitä. Raamatussa ei muuten kerrota lampaiden reaktioita siinä hetkessä...Ties vaikka niiden yksinkertaiset lampaan silmät näkisivät enkeleitä joka päivä. Jospa meiltä ihmisiltä vain on tuo taivaallinen todellisuus jäänyt pimentoon? No, kunpahan leikin ajatuksilla. Onneksi ne enkelit silloin ilmestyivät niin räväkästi, ettei jäänyt epäilykselle sijaa.
Tässä marraskuun pimeässä lepuutan silmiä katselemalla huonekasveja. Ne tuovat vihreän ja kasvamisen tänne loskaiseen hämärään. Tämän asunnon edelliset asukkaat olivat heittäneet pikku rahapuun pihalle lähtiessään. Loppu kesän se nökötti kukkapenkin jatkeena, mutta kylmän tullen otin sen sisälle. Liekkö sitä nälässä pidetty, kun lehdetkin ovat pieniä. Soma pikkurahan puu se silti on. Senttipuu, kun ei euroon yllä.
Ehkä tässä kodissa rahapuukin pitää olla todellisen taloustilanteen mukainen? ; )
Hämäränhyssy aikaa kaikille! Sytytellään valoja, ettei pimeä pääse hiipimään sisuksiin asti.
Ps
Systeemi tilttasi, enkä saa ulkoasua säädeltyä. Kokeilen huomenna parannella tätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Suloista joulua!
Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...
-
Kun tietokone tekee kuolemaa, muuttuu moni asia hankalaksi. Ehdin kahvit keittää silläaikaa, kun kone aukeaa. Vähän väliä tulee toimintaka...
-
Lumoavaa vihreää. Koko talven tätä oli ikävä ja nälkä. Nyt saa ahmia silmät, sielut täyteen vihreää! Kieloissakin valot. Aurin...