Itkuvirsi tietokoneelle

Kun tietokone tekee kuolemaa, muuttuu moni asia hankalaksi.

Ehdin kahvit keittää silläaikaa, kun kone aukeaa. Vähän väliä tulee toimintakatkoja,
niinkun vanha ja väsynyt työläinen pysähtyisi miettimään, että minnepäin sitä oltiinkaan menossa.
Välillä rivit vaihtaa paikka, netti aukeaa monen yrityksen jälkeen ja kuvia ei voi siirrellä ensinkään.

Mietin tässä, vieläkö kannattaisi huoltoon viedä, vai olisiko eutanasian aika. Kuusi vuotta on tietokone-elämässä pitkä aika. Kierrätyksessä voinevat vielä joitakin osia hyödyntää. Voisin antaa elinluovutus luvan... Mutta tässä vielä tänään elämää jaetaan yhdessä, kone ja minä.

Joku varmaan minutkin pistäisi jo purettavaksi, mutta sitkeästi vain sinnittelen eteenpäin, vaikka toimintakatkoja tulee, ja käynnistyminen aamuisin ottaa kahvinkeiton verran aikaa. En minäkään enää suuriin suorituksiin yllä, nuoret viilettävät ohi renkaat ulvoen. Mutta onneksi en ole tietokone. Onneksi minun elämälläni on muitakin arvoja, kuin tehokkuus.

No ihan hönttiä tehdä tietokoneesta surutyötä.
Kunhan tässä lämpimikseni höpisen ja selitän, miks ei ole tullut blogia päivitettyä. ; )

Kevättä ja sitkeää mieltä meille kaikille, joiden pääkoppa ja kroppa välillä hidastaa!