On minulla salainen harrastus, usko pois. Usein aamuhämärissä kävelen kotitietä termoskannu kainalossa erään kiven luo, polvistun sen viereen ja kaadan kannullisen kuumaa vettä kiven päälle.
Ei se ole mikään palvontameno, esi-isien lepyttämistä, tai luonnon edessä herkistymistä. Kokeilenpa vaan nopeuttaa eroosiota ; ). Tuo kivi on juuri sen verran korkea, että matala auto kolhii pohjansa siihen ja se on juuri sen verran viattoman näköinen, ettei vieraammat vieraat hoksaa väistää sitä. Siispä kuvittelen, että kun pakkasella se saa kuumaa vettä niskaansa, se vähitellen haurastuu, lohkeilee ja murenee. Kun kevät koittaa, kävelen sen luokse meisti ja iso vasara mukanani ja testaan, saako sitä hiukan nöyryytettyä.
Olen koko ikäni harrastanut kummallisia, enimmäkseen epäonnistuneita kokeiluja. Minussa piilee pieni hullu professori ilman suurta lahjakkuutta. Mutta joskus tärppää. Keväällä nähdään, miten tässä käy.
Epäilevä seuralaiseni Tahvo.
