Kun joku virkkuu odottaa uusien silmälasien tuloa ja tuskalla väännetty lätsä tuli tehtyä, heilui koukkukäsi joutavana. Sitten jostain vierähti, (siis oikeasti vierähti vain pussin pohjalta) vanha purkukerä puuvillalankaa. Sekös sai koukkukäden liikkeelle ja kun kytkin aivot pois päältä ja annoin koukulle vapauden, niin tämmöistä siitä alkoi syntymään ; ) Tajunnanvirta virkkausta. Aivojen viritysmusiikkia.
On minulla ajatus, mikä tästä vielä isona tulee, mutta enpä taida tohtia kertoa. Se kun voi muuttua matkalla. Mutta katsotaan. Lanka on pehmeää ja sopivan paksua, että sen näilläkin silmillä näkee. Yksi värillinen kerä on jo tyrkyttäytynyt sille kaveriksi...
Välillä tunnen olevani varsinainen käsityö-haihattelija. Kokeilen yhtä ja toista ja saan vähän näyttävää valmiiksi. Mutta väliäkö hällä? Opin kokoajan uutta, enkä ota hirveitä onnistumis paineita. Ehkä ennemminkin virkkaan mielenrauhaa itselleni. Koukkujoogaa, tai lankaretriittiä, sitä tämä taitaa enemmänkin olla. ; )
Ps joku häiriö on nyt ohjelmassa. En saa tekstin taustaväriä pois ja muutakin hämminkiä on. Koittakaa kestää!
Kiitos kommenteista!
Ja oikein mukavaa jatkoa tälle päivälle!
