Iltapäivällä piti lenkille mennä, mutta sää oli viiltävätuulinen. Kävelin kuitenkin pienen ympyrän Tahvo-mörököllin kanssa. Lenkkipolun varrelta Tahvo hoksasi paikan, jonne hirvimiehet olivat tuoneet luita. Se kaivoi autuaana suuren sorkan matkaevääkseen. Minä sain neroleimauksen. Pakastimestahan oli loppumassa Tahvolle varatut pureskeltavat.... Kipitimme kotiin, haimme pulkan ja lapion ja kaivoimme yhdessä kyytiin monta isoa luuta. Hyvin olivat säilyneet lumessa.
Ei ollut onneksi asutusta matkan varrella. Jos joku olisi sattunut näkemään, olisi varmaan kauhistellut taas kaupunkilaisten maalle muuttajien kotkotuksia...tai taloudenhoitoa. Mutta sainpahan kunnon lenkin ja muutakin hyötyliikuntaa. ; )
Ja kaverini Tahvo lisää purtavaa
Kyllä se oli onnessaan ; )
Loput luut piilotimme vähän lähemmä kotia. Välillä mietin, että seurustelenkohan minä täällä metsässä asuessa liikaa tuon koiran kanssa. Alkaa tavat tarttumaan? Kohta ulvomme yhdessä kuutamolla... Mutta toisinpäin ei näy tartuntaa. Tahvo ei vielä virkkaa.
