Valoa ikävä

Kuuden kesäkuvan haaste on mukava just nyt,
kun pimeää piisaa yli oman tarpeen.
Tässä minun versioni niistä:

 Minäpä valitsen kuvia, joissa on paljon tilaa ja valoa ja taivasta.
Niissä sielu lepää.

Juhannusyön taivas. Pilvet kuin kynnöspelto.

Pilvisiä päiviä oli paljon , mutta kauniita nekin!

Kauas ei tarvinut lähteä. Taivas oli lähelläkin. ;)

Pilvinäytelmiä saatiin seurata monenmoisia.

Ja sumuisten aamujen ihmeellistä heräämistä.

Kirkasta ja tyyntä oli sentään välillä elämässä.

Yöllä oli enemmän valoa, kuin nyt keskellä päivää marraskuussa.

Tahvo vartiopaikallaan Päijänteen rannalla.
Näin minäkin mielellään lepuutan silmiäni kauas katsellen.
Mikä lienee sinun näkökulmasi maisemaan?
Entä elämään?

;) Oho. Tais tulla enemmän kuin 6. 
Olen aina ollut huono laskemaan.

Vettä jokapuolella.

On niin mukavaa, kun vettä on jokapuolella.
Iltalenkillä melkein pelotti kävellä aallonmurtajalle, kun
Päijänne tuijotti mustana ja huokaili vain hiljaa.

Koti on vielä osittain laatikoissa.
Asunnossa leijuva rakennuspöly kylpyhuoneremontin jälkeen pistää pesemään joka paikan 
ja lattian moneen kertaan. Muuten on kokoajan tuntu,
että täällä taidan tulla viihtymään. ;)

Hämäryys haittaa valokuvausta, mutta nautin näistä maisemista ja osaan kuvitella,
miten kevät tuo värit ja elämän kaikkeen.

Mielenlepuutusmaisemia.

Joulukuu...hm. Hyvää joulun alus aikaa kuitenkin!

Kaikki muuttuu

Syksy riisuu maisemaa.
Joka päivä se on vähän erilainen.
Syksyn lumo on väreissä ja muuttumisessa.

Tämä on oikeastaan aika hurjaa, miten vuodenajat vääjäämättä muuttaa niin radikaalisti kaikkea meidän ympärillä. Tähän ollaan totuttu, mutta kun pysähtyy ajattelemaan... Päiväkään ei ole koskaan  saman pituinen. Aika ihmeellistä saada elää näin lähellä luonnon puhetta.

Yritetään kuunnella sitä puhetta ; )

Kaunista Juhannusta!

Kaunista Juhannusta!

Avarat näkymät

ruokkiin sielua.

Näistä saa kerralla niin suuren palan suomalaista luontoa,

Että siitä  riittää

talvellekin voimaa.

Pienestä Rutakosken kylästä löytyi Sinivuori

ja vuorelle polku.

Siellä kävin hengittämässä

ja silmäilemässä pään täyteen

kesää.

Nyt olen ihan maisema-päissäni,

kun kappale Savoa

lilluu sisikunnassa.

Tämä on hyvä humala.

Ei tule krapulaakaan, eikä ala rähinöityttämään.

Syys koskenkorvaa tarjouksessa!

 Olen kyllä  raitis ihminen, mutta tänään tuli vedettyä koskenkorvia pää täyteen! ; )

Oli niin upea sää, kuin vain lokakuussa on mahdollista. Niinpä heti aamusta ajelin tutkimaan lähitienootani vähän kauempaa.
Ensimmäisenä Kuusaakoski piti katsoa jokapuolelta.

 

Vanha kamerani vetää viimeisiään, mutta sai sillä jonkinlaista hahmoa tästä Keitele-kanavareitin yhdestä helmestä. Itse sulku olisi tuossa vieressä, mutta se ei innostanut kuvaamaan. Semmoisia betonikanaviahan ne, kyllä te tiedätte.

Seuraavaksi ajelin Kapeekoskelle. Se on seuraava koski samaisella Keitele-kanavareitillä.Sieltä, kanavan ja kosken välistä löytyi viehättävä saari, joka oli laitettu hienosti ulkoilu - ja kalastuskäyttöön. Nuotiopaikkoja ja laavuja löytyi ainakin 5 ja polkuja kiersi joka reunalla ja vielä keskelläkin, jossa kohosi harju. Tramppasin niitä joka suuntaan niin, että jalat jo väsyivät, mutta silmät söivät innolla kaunista maisemaa.

Uskollinen reissukaverini nuuski joka mutkan yhtä innoissaan.

Kuuma tuli ravatessa. Tahvo päätti uida. Vähän pelkäsin, että virta sen vie ja saan hakea sitä jostain ajajuoksulta. Nakkipaketin tuoksu piti sen kuitenkin rannan tuntumassa.

Löytyihän täältä kirkon paikkakin. Veisasin hiljakseen ja epävireisesti "Jumala ompi linnamme" kun se tuli mieleen. Semmoinen kääpiö versio jumalanpalveluksesta minulla.

Vaikka jalkaparat olivat jo muhennosta, ei vielä tehnyt mieli mennä kotiin, vaan suuntasin auton kärsän kohti Hitonhautaa. 

Rahnustin sinne vain vilkaisemaan, että Hitto vielä pysyy montussaan. (tälle paikalle ei vanha ja väsynyt kamera tee oikeutta)Täytynee joku toinen kerta päästä viettämään siellä vaikka koko päivä. Kun satuin kävelemään aluksi vähän harhaan, näin että siellä riittäisi kyllä ihailtavaa. Suomalainen metsä on vaan niin lumoava, ettei pois malttaisi lähteä. Nyt n 10km kävelyn ja koko päivän ulkona olon jälkeen on mukavan laiska olo. Tuntuu, että sain vielä mielen maisemavarastooni säilöttyä monta kaunista näkymää talven ja pimeän varalle.

Kauniita syyspäiviä sinullekin! Säilö sinäkin myös silmillä valoa ja vihreää!