Uuden vuoden onnea!

Viimeinen aamu tänä vuonna heräsi kauniina, kuin parhain maalaus.

Veneet uneksivat jo kesästä. 
Nekin laskevat minuutteja, miten päivä on aina hiukan pitempi.
Niiden huokailut voi melkein kuulla tuulen nykiessä pressuja.

Ja mun joulukuusi tuli valmiiksi! Ainakin kerä loppui ja vapaat oksat. ;)

Tämä oli kuin ristisanatehtävä. Päätin, että joka tähti alkaa kahdeksalla ketjusilmukalla 
ja kahta samanlaista ei saa tehdä. Monta ideaa jäi vielä toteuttamatta ;)

Hyvää uutta vuotta, uusia käsitöitä ja elämän makua mutkiin, joita vuosi 2015 eteesi tuo!
Käsi Viisaimman kädessä, kaiken keskellä turvassa. ;)

Keskeneräinen perhepotretti.

Hommat jatkuu.

Aurinko kuivattaa sukkelasti.

Naapureille vähän ihmettelemistä, kun korkotiilin pää kuivaa pyykkitelineessä... ; )

Perhepotretti tässä vaiheessa. Maalikauppaan pitää päästä ensi viikolla. Tänään on muita töitä.

Mukavaa loppukesää sinulle!

Rättimattoa jalkakäytävällä

 Muistinpa viimein ottaa kameran mukaan, kun menin Käpyyn. Siellä odotti kuun alussa maalattu räsymatto vielä kirkkaana ja kauniina. Vaikka maaleina käytettiin kaiken maailman sisälatekseja, mitä kierrätyksestä ja maalikaupan sekundahyllystä saatiin, niin hyvin ne kestävät sadetta ja aurinkoa. Edellinen matto oli vielä talvenkin jälkeen hyvin näkösällä.

 Maalarit olivat iältään 2v - 60v ja jokainen sai säveltää omaa raitaansa oman inspiraation mukaan ja joku muu sai jatkaa, jos keksi jotain lisättävää toisen työhön. Se oli tosi yhteisöllistä tekemistä.

 Värit olivat, mitä satuttiin saamaan, mutta ihmeesti niistä vaan muodostui mukava kokonaisuus.

 Erilaisen kasvit oli tämän vuoden innoittajista yleisimmät.

 Ja välillä syntyi rehevää abstraksia jälkeä. Tämän tekijästä näki, miten hän nautti värien räiskimisestä. ; )

Mainio päivä. Kaikilla taisi olla mukavaa. Minä homman viimeistelin reunat rajaamalla ja parsimalla väliin jääviä koloja.

Kannattaa kokeilla muuallakin! Miksi harmaa asfaltti saisi tyrannisoida niin suuria alueita meidän maailmastamme? Lupa pitää kysyä kuitenkin  ELY-keskuksesta, jos yleistä tietä aikoo maalata.

Avaa sydämesi mulle

On pitänyt välillä vetää henkeä käsitöistä ja riehua pihalla milloin kirves, lapio, tai talikko kädessä.
Mutta tänään oli juuri sopiva sää maalata nalle.

 Ensin pistin vaaleaa pohjaväriksi. Jotain lateksin serkkua, mitä sattui olemaan.

 Sitten sekoitin sopivan ruskean ja lärväsin pintaan.

Ja siihen päälle toista ruskeaa ja kolmatta ja paria harmaata ja mustalla kuono ja silmien korostus.

Ja vielä pisara valkeaa, että tulee pieni pilkahdus silmiin.
Siinäpä iso osa päivästä vierähti muita murheita miettimättä.

Massan kuivatteluvaiheessa repesi nallen sydämen kohdalle aukko. En raaskinut sitä peittää, se tuntui tulleen just oikeaan paikkaan ja antoi ajatusta työlle. Silloin en vielä arvannut, että itsellä on yllättävä asumusero edessä. Nyt tuntuu, niinkuin joku alitajuinen juttu olisi pistänyt tekemään siihen heikon kohdan ja nallen sydän murtui viestinä siitä, mikä oli jo vaikuttamassa, mutta mitä en itse nähnyt.

Mietin nallelle nimeksi jotain särkyneestä sydämestä, mutta ehkäpä nallella onkin sydän auki ja se on valmiina ottamassa vastaan uutta elämää pilke murheen vierellä silmäkulmassa... Siksi nimi: " Avaa sydämesi mulle... " ; )

Tässäpä toivutaan maalausterapian ja ystävien rukousten avulla. Onneksi on kevät, eikä luonnossa tulvivaa iloa voi ohittaa.

Tuomen hiirenkorvat tuokoot iloa sinunkin tähän hetkeen!

Keskeneräinen

Tänään on kaikki kesken.
Pitsiplättyä virkkasin innolla, mutta nyt on pidettävä taukoa. Se on niin ohutta lankaa, että silmät sekoaa sitä tuijottaessa. Täytyy lepuuttaa niitä. 

Keltaisesta Hanko-langasta aloitin virkkaaman hattua, mutta siinä tuntuu käyvän, kuten vanhassa sadussa, jossa hiiri oli kissalle räätälinä: "Ei tästä hattua tullutkaan..." Jo kahdesti olen aloituksen purkanut ja tämä kolmaskin jotenkin ontuu. En tiedä mitähän siitäkin ajattelisi.

Sitten on jänis ja kettu patsastelijat. Kovasti ne on edistyneet. Mutta kesken ovat vielä toisen mokoman. Emilia-ystäväinen teki ketulle hymynkin viimeeksi. Sille alkaa kehittyä luonnetta ; )... Siis ketulle! Emilialla sitä luonnetta jo on ihan omasta takaa!
Kohta lähdenkin taas  kylille tekemään punkallisen paperimassaa ja sitten pitämään lastenkerhoa, jossa kymmenen teosta ja kymmenen vilkasta, ihanaa tenavaa on myöskin kesken, kovasti kesken.

Ja niin on koko tämä elämä. Kasvaminen. Ukko-kullan kanssa yhteiselo. Oman nuorison elämisen polut. Kaikki kesken. Joskus vähän ahdistaa. Meinaa unet karata, kun alkaa miettimään kaikkea, mitä pitäisi jatkaa ja saada jo johonkin pykälään.

 Vaan eikös tuo ole elämän merkki, kun on silmuja ja versoja ja ituja mieli pullollaan? Eihän kukaan voi laittaa mittaa, milloin meidän pitäisi olla kasvaneita viisaiksi ja tulla valmiiksi. Mennään vaan rauhassa omaan tahtiin, omia mutkapolkuja seuraillen. Kipittäkööt muut moottoriteitä tehokkaasti. Tuolla Isojen Sanojen kirjassa muistutetaan, ettei saa halveksia pienten alkujen päivää. Taidankin ottaa virkkuukoukun esiin ja aloittaa vielä yhden pikku käsityön ; ). Voihan olla, että se tulee vielä joskus valmiiksi.

Lumisateessa

Närhi istuu lumisen tuomen oksalla. Kaunis humoristi. 
Minä virkkasin rastaita yhden perheen verran. Näitä on kiva kehitellä. Ei tarvi tehdä kahta samanlaista.

Eilinen päivä meni enemmin yhden ruman otuksen tekemisessä. Nyt se on sentään yhtenä kappaleena ja kunhan tukisysteemit kuivuu, pääsen läiskimään muotoja päälle. No otan riskin, ja laitan siitäkin kuvan.  Älkää kauhistuko. ; )

Ehkä tämä tästä vielä kaunistuu.
Sitten lohdutukseksi yksi vanhempi taulu, josta itse olen iloinen. Siinä on kesää.

Kesän toivossa siis.

Rakkaani, yö loppui jo.

Kun talven pimein hetki on ylitetty ja minuutti minuutilta nähdään enemmän valoa, syttyy kevään toivo. Kun vielä vähän matkaa jaksetaan kulkea toppavaate paketteina, niin sitten aurinko iskee silmää meille ja antaa lämpöäkin ja innostuksen siemenet alkavat itää korvan takana. ; )

Minä pieni mökin eukkonen innostuin jo aloittamaan pitkään suunnittelemani blogin. Ajatuksena on kertoa omin kuvin ja käsin tekemisteni kautta jotain elämästä. Sitä mitä vastaan tulee.
Katsotaan, mitä tästä syntyy.

Maalaaminen, virkkaaminen ja paperimassa otukset on tällä hetkellä työn alla. Tai no maalaaminen on talvitauolla, kun värien hajut alkoivat käymään henkeen. Mutta virkkausvirus valloitti siitäkin enemmän tilaa. Kalalanka ja koukku. Niillä voi tehdä vaikka mitä! Tuossa lintukokeiluja.

Ja tässä hepo synttärikortiksi hepoihmiselle. ; )