Hallittua hermoromahduspäivää ja muita viisauksia

Välillä rautalangan tuijottelu alkaa käydä silmiin.

Ei enää erota mikä lanka meni mistäkin kohdasta. Sillon on pidettävä

tauko ja tehtävä jotain ihan muuta.

Aloin miettimään, että miksi ihmeessä ihmiset toivottelevat toisilleen vain hyvät joulut 

ja muut vakituiset, kun elämä on täynnä hyviä syitä muistaa ystävää kortilla.

Tässä muutama "viisas" ajatus:

Tästä vois ainakin haaveilla ;)
Kun taas Romahduspäiviä löytyy sillon tällön... Miksei vielä ole 
kansainvälinen hermoromahduspäivä kalenterissa? Sen kuuluisi olla
liputuspäivä!

Oleilupäivää meistä moni kaipaa!  Semmoisen arvoistusta pitäisi nostaa ohi
kaikenmaailman markkinamiesten lietsomien hilirimpsis päivien.
Mikään ei olisi parempaa mielenterveydenhoitoa, kuin kunnon
laiskottelu sillontällön.

Sitten jaksoin taas vääntää rautalangasta.
Tässä enkelin tekele, jonka mekon helmoissa voisi polttaa kynttilää,
tai antaa pienen kukan kasvaa ja kiipeillä mekkoa pitkin.

Kuovi syntyi taas hukkapaloista melkein kokonaan.
Se tarvinnee vielä jonkin jalustan, että se pysyy vakaammin pystyssä.

Pääskysestä tuli niin henkäyksen ohut, ettei siitä saanut yhtään kunnon kuvaa.
Jotenkin se oli vain tehtävä just semmoinen.  Lähes olematon.
Sen joudut nyt kuvittelemaan.

Huomenna vien taas viikon tuotokset Työllistämisyhdistykselle. Siellä työskentelee 
kymmenkunta etevää käsityöläistä kutoen, virkaten ja ommellen taidokkaita töitään.
Sinne kannattaa mennä ostoksille. Hinnatkin on ihan mahdottoman matalat.
Jyväskylässä, Mataran talossa, Matarankadulla tämä paikka löytyy. Samasta ovesta kuin
Jokikievarin kahvila kannattaa sisään rynniä.

Tervemenoa vaan!