Virkattu tikka kypsymässä

Viime kirjoituksesta onkin aikaa.

Pistän siis kunnon päivityksen tuosta virkkaus urakasta, jonka kanssa

nyt joka päivä seurustelen.

Tässä kokonaiskuva rontista, että aiempia juttuja lukematonkin näkee, mitä on tekeillä.

Tässä on siis tulossa patsas, joka tulee kököttämään puussa Konnevedellä, Käpy-gallerian pihalla.

Katiskaverkko rungon jälkeen tarvittiin vahvistavia tukirakenteita, ettei tikka lörähdä kieroon

tuulen ja lumen vaikutuksesta. Siinä sain apua tekniseltä neuvonantajaltani.

Itse olisin tehnyt paljon huteramman rakenteen. Tässä tarvittiin

miehistä väliintuloa. ;)

Sitten olen virkannut ja virkannut ja purkanut ja virkannut muutaman 
kuukauden. Tuossa siivet päältä.

Pyrin tekemään osapuilleen oikean tikan värityksellä...
vähän pitää soveltaa, ettei mene liian vaikeaksi. 
Mutta onhan mielenkiitoista oppia tietämään, että tikka käyttää 
viirukkaita kalsareita.

 Päälyspöpsyt on asvonsa tuntevan herran tyyliin mustat.

  Pään kuvioissa on haastetta, kun tyypillä on vielä pää vinossa.. 
Miten nuo korvaläpät ja ruokalaput meneekään. Vähän tuonnepäin. 
Netistä selaan tikan kuvia tueksi
ja mittailen melkein rivi riviltä, että palapelin palat mahtuisivat kolosiinsa.

Tässä mennään tänään. Välillä on jumpattava, ettei niskat ja kädet jumitu.
Kun virkkuukoukku on No 2 ja lankana kalaverkon tukinaru ja muurarinlanka,
niin onhan tässä vielä monta silmukkaa tehtävänä.
Ja kun kokonaisuus on kasassa, alkaa yksityiskohtien hiominen.
Onhan tää hullun hommaa. Helpommallakin olis päässyt...
mutta antaa mennä kun alotettiin ;)

Mielenkiintoista!

Mielenkiintoista syksyä sinullekin!

Liplatus

Täällä, vesien keskellä
alkaa virkkauskin liplattamaan.

JA seuraava laiva sai viestin vietäväksi
kaukaisiin maihin...tai ainakin lähikaislikkoon
silkkiuikkujen luettavaksi ;)

Kaunista kesää sinulle semmoisena kuin se nyt tulee!

Aamuhortoiluja

Elämä on ollut niin työstä ja menemisistä rikasta,
että kirjottelu on jäänyt jalkoihin.
Käsitöitäkin on tullut tehtyä joka mutkassa, mutta 
ehdin niitäkin jo pistää eteenpäin muistamatta kuvata.

Istuintyynyn kyhäily on käsillä ja väsyneenä olen tehnyt vain kokeiluja eri tekniikoilla,
kun ei ole jaksanut keskittyä oikeaan virkkauspuurtamiseen.

Puolitorkuksissa kävellyt aamulenkit on tuoneet iloa silmille.

Järvi ja sen monet ilmeet jaksavat ilahduttaa palelevaa mieltä.

Veden heijastukset ja upeat, herkät värit.

Tuoksut ja äänet. Veden lähellä lintujen äänimaailmakin on ihan omanlaisensa. 
Tänään kuului sammakoiden konsertointia (joo, ei ne tosiaan ole lintuja), kaulushaikaran
tööttäily,( Tällä yksilöllä taisi olla asmaa, kun sisäänhengityskin kuului selvästi kaislikon kätköistä), http://www.suomenluonto.fi/sisalto/videot/lintukaraoke-kaulushaikara/
lokkien mekkalointia unohtamatta. Myös härkälintu taisi uiskennella lahdenpoukamassa. Pian saamme sitäkin sulosointuista musiikkia...

Yhdellä aamulenkillä Tahvo löysi pienen, eksyneen koiravanhuksen risukosta. Yritimme sitä kiinni saada
ja seurailimme, kun emme saaneet. Onneksi omistaja kuuli Tahvon haukahduksia ja tuli katsomaan
siltä suunnalta ja niin pääsi sokea ja kuuro pappakoira omaan kotiin. 

Tänä aamuna viisas jänis oli piiloutunut risun alle. Hyvin olikin piilossa, mitään ei oltaisi huomattu, ei edes Tahvo, ellei suunnilleen astuttu sen hännän päälle. Silloin se ryntäsi karkuun ja herätti meidät aamuhorteesta.

Semmoista saarielämää.

Hyvää Vappua vaan kaikille! Saas nähdä missä lumimöräkässä sitä juhlitaan. Lapsena piti vappuna saada kesämekko päälle ekaa kertaa. Nyt täytynee kaivaa villahousut takaisin komerosta. ;)

Susi tuli.

Pienen pojan toiveesta tein suden.
Poika pelkää susia,
yön pimeydessä hiipiviä, verenhimoisia susia.
Kai hän halusi kohdata pelkonsa,
oli kuulemma iltasaduksikin pitänyt lukea Pekka ja Susi.
Tämmöinen terapiasusi tästä sitten tuli.

Ei kovin pelottava, eihän?

Ja sitten todistusaineistoa:

Näin tänään vilahduksen auringosta!

Tai ainakin sen vaikutuksesta. Kyllä se jo piristi. Kuin tasaisen harmauden keskelle olisi äkkiä ilmestynyt värikäs maisema. Kerrottakoon pimeydelle, että se on jo menettänyt tunnin valolle päivässä ;)

Uskollinen kotisuteni nauttii, kun on lunta ja kylmää!

Ilves ja kettu

Ei minua pyydetty,
mutta kun kuulin, että pikku kummipoikanen on innostunut
leikkimään ilves ja kettu leikkejä elokuvan innostamana,
niin pitihän minun kokeilla osaisinko virkata...

i

ilveksen. 

Tämmöinen siitä tuli. ;) Ainakin vähän sinnepäin. 

Ja värit sitä, mitä sattui olemaan kotona.

Ilves kaipasi kaveria. Niinpä oli virkkuuta jatkettava.

Ja siitä syntyi yhtä pieni ketunpoikanen.

Näitä on mukava kehitellä ihan omasta päästä. Ohjeen mukaan tekeminen ei ole 

koskaan minulta onnistunut. Koulussakin oli aikanaan käsityönumero 6. Kun

piti virkata kassi, innostuin alkuksi, mutta lopputuloksena oli ruttuinen nysväke,

jota ei voinut mihinkään käyttää. 

Tämmöistä eläimellistä uutta vuotta täällä kulmalla tuulen paiskoessa lumituiskua

ja pakkasen sahatessa 20 ja 0 asteen välillä.

Mutta päivä on jo yli puoli tuntia pitempi, sanoo almanakka ja siihen

on uskominen. Kevät tekee sissityötään ja voittaa vielä.

Siispä jatketaan sitkeästi eteenpäin, eikö vaan?

Uuden vuoden onnea!

Viimeinen aamu tänä vuonna heräsi kauniina, kuin parhain maalaus.

Veneet uneksivat jo kesästä. 
Nekin laskevat minuutteja, miten päivä on aina hiukan pitempi.
Niiden huokailut voi melkein kuulla tuulen nykiessä pressuja.

Ja mun joulukuusi tuli valmiiksi! Ainakin kerä loppui ja vapaat oksat. ;)

Tämä oli kuin ristisanatehtävä. Päätin, että joka tähti alkaa kahdeksalla ketjusilmukalla 
ja kahta samanlaista ei saa tehdä. Monta ideaa jäi vielä toteuttamatta ;)

Hyvää uutta vuotta, uusia käsitöitä ja elämän makua mutkiin, joita vuosi 2015 eteesi tuo!
Käsi Viisaimman kädessä, kaiken keskellä turvassa. ;)

Jotain on vaan räpellettävä

En ole ihan varma, mitä.
Joku vaate?

Tosin näitä ilman aivoja aloitettuja töitä olisi kyllä jo varastossa varoittavan monta... odottamassa kypsymistä. Toivottavasti tästä ei tule jatko-osa siihen pinoon.

Mutta kun tyhjin käsin istuminen on tylsää ja kun kirpparilta osui joskus käsiin monta kerää ruskeaa ja kun on tehnyt mieli virkata välillä jotain ihan muuta, kuin niitä otuksia, niin tässä mennään. ; )
Ainahan voi purkaa, jos keksii jotain varmempaa tekemistä.

Sormissa pyörivä koukku alkoi rasittaa, joten väänsin teipistä kokeeksi levennyksen ja sehän kevensi virkkaamista kummasti. Pitää vaan jatkossa suunnitella joku kauniimpi leventämis tyyli. Tuo 2 numeron koukku on semmoinen rimpula, että kunhan jossain eteen sattuu parempi malli, sen varmaan hankin.
Leppoisaa Loppiaista, tai sen loppuosaa vielä teille!

Valoa kansalle!

Vuoden pimeimpänä päivänä on kiva tietää, ettei tästä enää yhtää pimene!
Nyt alkaa auringon hyökkäys pimeää vastaan. Aluksi hiipien, mutta pian haukaten joka päivä suuremman palan, kunnes pimeä parka on saanut väistyä keskiyön nurkkaan kiukuttelemaan.

Tein joitakin vara-aurinkoja, pannulappu versioita pimeyttä hälventämään. Muut ehdin pistää postiin, mutta tästä viimeisestä ehdin ottaa kuvan.

Jouluiloa ja valon toivoa! ; )

Mennään kuuseen

Kun jotkut menee ongelle, ne menee kalaan, tai jos lähtee keräämään marjoja, menee marjaan.
Me mentiin kuuseen!

Ensin löytyi yksi tosi söötti. Me koristeltiin se heti, että nähtäis, miten hienolle se näyttää. Luppakorva pisti latvatähden, mutta se heiluu vähän vinossa. Oi miten nätti se meistä on!

Sitten Luppis näki toisen liian söpön jätettäväksi torille, joten me otettiin sekin. Eiks ookkin sulonen.

 

Possunen innostui ripustamaan koristenauhoja ja koska sen häntä on tuommoinen kiemura, niin sen mielestä nauhat on parhaimmillaan, kun ne on melkein solmussa. Joo, kyllä siitä hieno tuli, sikamaisen hieno.

Hyvää pikkujoulua vaan sinne blogimaailmaan, toivoo Lumikki-kisu Luppakorvan ja Possusen kanssa. Stiina ei tänään jaksanut kirjotella, joten tästä tuli ihan mun näköinen juttu. ; )

Kuka säikähti enkeleitä?

Nalleja on putkahdellut koukun päästä. Toiset ovat jo päässeet matkustelemaan maailmalle. Erityisen iloinen olen muutamasta, jotka reissuavat ystävän paketeissa Romaniaan asti ja pääsevät lastenkotiin tekemään tärkeää ilahdutustyötä.

Sitten piti kokeilla lampaan värkkäämistä, sillä pian on taas hetki, milloin paimenet kedolla lampaineen säikähtävät enkeleitä. Raamatussa ei muuten kerrota lampaiden reaktioita siinä hetkessä...Ties vaikka niiden yksinkertaiset lampaan silmät näkisivät enkeleitä joka päivä. Jospa meiltä ihmisiltä vain on tuo taivaallinen todellisuus jäänyt pimentoon? No, kunpahan leikin ajatuksilla. Onneksi ne enkelit silloin ilmestyivät niin räväkästi, ettei jäänyt epäilykselle sijaa.

Tässä marraskuun pimeässä lepuutan silmiä katselemalla huonekasveja. Ne tuovat vihreän ja kasvamisen tänne loskaiseen hämärään. Tämän asunnon edelliset asukkaat olivat heittäneet pikku rahapuun pihalle lähtiessään. Loppu kesän se nökötti kukkapenkin jatkeena, mutta kylmän tullen otin sen sisälle. Liekkö sitä nälässä pidetty, kun lehdetkin ovat pieniä. Soma pikkurahan puu se silti on. Senttipuu, kun ei euroon yllä.
Ehkä tässä kodissa rahapuukin pitää olla todellisen taloustilanteen mukainen? ; )

Hämäränhyssy aikaa kaikille! Sytytellään valoja, ettei pimeä pääse hiipimään sisuksiin asti.

Ps
Systeemi tilttasi, enkä saa ulkoasua säädeltyä. Kokeilen huomenna parannella tätä.

Mäyräkoira

 Kyllä elämä kolhii.

Antaa lyhyet jalat

ja pitkän matkan.
Voi mäyräkoiran elämää. Vuh.

Kropan kuunteluharjoituksia

Naapurilta taisi mennä hermot. Se hankki kaivinkoneen ja kaivatti keskelle kuivaa kalalampea hurjan ojan nähdäkseen edes vähän sulaa maata. ; )

Minä pistin multaa purkkiin ja piilotin sinne siemeniä.Nyt huhuilen nenä pitkällä, että ettekös jo nousisi hyvät pikku kukkaseni. Minulla on teitä jo ikävä.

 
 Näin se meni viime keväänä. Lämpö tuli ja voitti. Saas nähdä, miten tänä vuonna käy.

Mato venyy hiljakseen. Pitää kesyttää niskaa. Hakea hyvää työasentoa. Yrittää kuunnella omia lihaksiaan, eikä vain paahtaa silmät kiiluen ja koukku kuumana, kun virkkaushenki on päällä.

 Jännää, että joskus pitää oikein pysähtyä ja kuunnella omaa olemustaan, niinkuin vierasta ihmistä. Kuunnella ja kysellä, että mitäs tämä rouva nyt ihan oikeasti tykkäisi tehdä, ihan kroppansakin puolesta. Tavallisesti tulee touhuttua into edellä ja kroppa perässä, jos se niukinnaukin mukaan kerkiää. 

Se hyvä puoli on  virkkausrajoitteisuudessa, että tuli tehtyä kunnon kevätsiivo saunarakennuksessa. ; )

Onkohan kaikessa aina kumminkin joku hyvä puoli, vaikkei sitä edes tahtoisi välillä tunnustaa? 

Mitäs hyvää keksitään tässä kevään viivyttelyssä?

Hyvää päivää sinulle joka tapauksessa tänään!