Syötetäänkö pajunköyttä, vai väännetäänkö vaan oksia?

Alkuverryttelynä näyttää pajunvarsista tulevan kransseja.

Tyttären suursiivouksesta minulle tupsahtaneet nauhanpätkät ja

hopeisella kynsilakalla värjätyt kävyt

saa olla koristeena. Kierrätys kunniaan! ;)

Kransseja joka kokoa.  En viel tiedä, mitä niillä teen,
ihanko semmoisenaan toimitan eteenpäin, vai keksinkö koristuksia.
Paju itsessään on kauniin väristä, monen väristä,
ei sitä raaski peittää kovin runsailla hepeneillä.
Mutta hirveä katku tuossa kynsilakassa on! Onkohan hienot naiset aina 
vähän pöpperössä, kun lakkaavat  alati kynsiään? Huh.

Yhteen riitti mustikanvarsia.  Niitä vaan ei raaskisi taitella
ylenmäärin, kun ne mustikat on niin hyviä. No nämä
poimin niin synkästä metsästä, ettei siellä koskaan
marjat kypsy ja keräsin nämä, niinkuin pajutkin niin, ettei
huomaa, että mitään olisi vietykään.  Säälien.

Edellisestä pajutyösessiosta on niin pitkä aika, että harjotteluun menee
aikaa. Mutta hauskaa hommaahan tämä on.

Toivottavasti sinullakin on tänään jotain mukavaa käsillä tekemistä!
Näytäppäs missä olet menossa!

Mitä jäi katiskaan?

Yksi pölyämätön materiaali on tämä katiskaverkko.

Siitä aion nyt väännellä amppeleita ja kynttilälyhtyjä.

Tässä ensimmäisiä versioita.

Mutta ovatpa hankalia kuvattavia!

Eka amppeli muistuttaa vesilintua, jonka selässä kukka kulkee, mutta

ei tuosta kuvasta oikein selvää ota.

Lyhty harjotelma näyttää tältä. Verkon kääntely ja vääntely on oikein mukavaa
puuhaa, kunhan pitää hanskat kädessä, ettei sormet saa naarmuja.

Välillä käytiin Bertan kanssa käpymetsässä, mutta olivatpa ne märkiä.
Pistin ne hetkeksi uuniin 200 asteeseen, ettei niistä tursuisi ötököitä ympäri taloa, kun ne alkavat kuivumaan.

Ja tästä on tulossa niille kotipaikka, kunhan kuivuvat.

Harmaasta säästä huolimatta ruska hehkuu täällä kauniina. Käytiin sunnuntaina
Hyyppään vuorella sitä ihailemassa. Ei suotta tuota vuorta
kehuta Keski-Suomen Koliksi.

Mukavaa viikkoa sinne jokkaiselle!

60cm pitkä tintti

Teinpä vielä talitiaisen.

Se on pikkusen normaalia isompi,

Söis varmaan talipallon yhtenä suupalana.

Katiskaverkosta silläkin on runko ja päällä muurarin langasta virkattu
tinttiasuste. 

Silmät löysin tänään kirpparin nappilaatikosta. Ompelen kohta paikoilleen.
Joku ystävä kysyi, meinaanko virkata koko lintukirjan... mikä ettei ;)

Mutta tein minä myös kävyn.

Se olikin yllättävän työläs. Tarvittiin niin monta lehdykkää
ja lankakin loppui, eikä koko kaupungissa löytynyt just samaa lisää.

Onhan se aika käpymäinen ja sopinee Käpy Gallerian koristeeksi.

Nyt olisi tämä työprojekti loppu.
Mitähän seuraavaksi keksis

Mitäs sinä?
Mukavaa kevään tuloa jokkaiselle!!!

Kuntosalia kerrakseen

Tänään kävin taas dyykkaamassa kylän keskellä olevalla paperin keräys astialla ja jatkoin sitten saaliineeni matkaa pienen Käpy-gallerian suojiin (löytyy muuten Facebookista nimellä KÄPY, Konneveden vanha kirjasto ). Siellä minua odotti vanhat tutut elukkapatsaat. Niinpä taas tuumasta touhottamiseen. Vauvapunkkaan ämpärellinen lämmintä vettä ja sinne liottelemaan vanhoja sanomalehtiä paksuksi muhennokseksi, päälle tapettiliisteri jauhetta ja rakennusliimaa näppituntumalla. Sitä kun aikani hiki niskassa veivasin, niin avot kun tuli tiukkaa ja hyvää massaa, varsinaista tahmaa.

Sitten vaan kipuamaan yläkertaan, jossa ketkumainen kettupatsas odotti uusine yllätyksineen. Aikaisemmin siitä oli jalat vääntyilleet kurjiin asentoihin märän massan painosta ja niiden kanssa sain käyttää kaikki kirurgiset taitoni, että koivista tuli edes siedettävät. Nyt se oli keksinyt nyypähtää vyötäröltä vinoon. Oma vikani tietysti, kun en malttanut olla mättämättä paljon painavaa massaa ketun päähän viime kerralla. 

Nyt minusta alkoi tuntua, että kettu oli muuttunut lähes eläväksi ja viekasteli  kanssani. Hetken sitä kummastelin, kunnes päätin kääntää vahingon hyödyksi. Niinpä läiskin massapuuroa ketun laihoille lanteille ja luiseville rinnuksille ja sen kieroutunut asento alkoi muistuttaa flirttailevaa pimua, joka potkurinsa kanssa kulkee kylällä poikia vokottelemassa... Tai sille se minun silmissäni näytti. Ennenkuin se ilmestys saa todella muotoa, tarvitaan vielä pari punkallista massaa ja pari kuivatusviikkoa. Ellei kettu sitä ennen keksi jotain uutta venkoilua. Nyt sidoin sen kiinni parilla narulla eri kohtiin kattoon. Jospa se malttaisi pysyä kurissa.

Ja kotiin tullessani on taas joka lihas kipeänä massan veivaamisesta ja ketun kimpussa pyörimisestä kaikissa kummallisissa työasennoissa. On se taiteilukin välillä varsinaista liikuntaa. ; )

 Ensimmäinen massakerros.

 Raato pystyyn.

















 

Ilmeen etsintää ...










ja tehostamista.....hohhoi, tästä jo näkee, että kettumainen luonne sillä on!

Tänään kameran patterit loppuivat kesken, mutta laitoin tähän pienen kuvasarjan ketun elämän vaiheista.

Saas nähdä mitä vielä on edessä, ennenkuin se seisoo 69-tien varressa liftaamassa.

Sunnuntain käpy

Lenkiltä tullessa kannan usein mukanani ties mitä kiinnostavaa metsästä kotiin. 

Joku päivä toin komean kävyn. Se on niin kaunis, hyvän värinen ja täydellisesti muotoiltu. Pidin sitä keittiön pöydällä ja seurasin, miten se kuivuessaan aukesi ja siemenet varisivat vähitellen lautaselle. Hämmästyttävää! Niin ihmeellinen pieni kertakäyttökone! Olen ehkä naivi monen mielestä, mutta yhtä käpyä ihmetellessä minun on mahdoton uskoa kehitysoppiin.

Voin melkein aistia jumalallisen taiteilijan käden jäljen pitäessäni tuota sadan siemenen kotia kämmenelläni.

Ja vielä ne siemenet! Pieniä siivekkäitä lentolehtisiä täynnä kokonaisen puun elämän mahdollisuuksia. En ymmärrä mikroprosessoreista mitään, mutta eikö tässä ole jotain samaa, paitsi paljon enemmän?

Mitähän näillä nyt tekisin? Perustaisinko metsän? Voisikohan näitä syödä? Jos oravalta kysyn, niin herkullisia ovat.

Nautitaan luonnosta, eikä anneta hämmästelemisen taidon ruostua!
Kaunista sunnuntaita hyvät immeiset!

Aamuhämärässä

Tänään jatkuu touhuaminen suuren otuksen kanssa. Se on kovasti keskeneräinen, näyttää kauhealle ja hetkittäin hirvittää, että tuleekohan siitä valmista. Vaan sitkeästi aion sen vääntää kasaan. ; ) Ja ensi kesänä sen pitäisi seistä Konnevedellä pellon reunassa viittomassa tietä Käpy-galleriaan. (Facebookissa löytyy tietoa Kävystä, jos kiinnostaa)

Sitäpaitsi vielä keskeneräisempi kaveri odottaa sitä komeron kätköissä...