Äsken ajelin kotiin 300km päästä ystävien hyvästä hoivasta. Olihan se samalla työmatkakin. Yhden päivän ahkeroin toisen ystävän olohuoneessa ja sain aikaiseksi seinämaalauksen. Yhdessä olimme sitä suunnitelleet, mutta maalatessa kuva aina syntyy osittain omilla ehdoillaan. Onneksi vastaanottaja tuntui olevan tyytyväinen, kun tilasi toisenkin maalauksen ; ). Tämä on sukupuu. Siihen tullaan sijoittamaan vielä valokuvia sopivasti muotoiltuina.
Kirjoituspää ei nyt luista. Aivot istuu vielä autossa, matkalla kotiin. Mutta kertokoon kuva.
Laitetaan vielä tämä viimeinenkin kuva. Siitä näkee parhaiten, että puu on aika iso...Ja että tiiviin työrupeaman jälkeen taiteilija on uupunut ja valmis nauraakihertämään kaikille jutuille ; )
