Kesä, kesä, kesä

Kesää sinulle! Olipa kylmää, tai lämmintä, niin sentää vihreää ja aitoa suomalaista kesää!

Heitän pari kuvaa iloksesi. Ei jaksa romaaneja kirjoitella, kun on aina kiire ulos.

Minulle kesä on ulkona ja siellä olen onnellisimmillani.

Nautitaan siis ystäväiset!

Istuttaminen on mun heikkouteni. Tässä itulehti lastentarhaa.

Tahvo, ystäväni on ollut kipeänä, mutta taitaa vielä toipua tästäkin mahavaivasta.

Sitkeä vanha pappa!

Lähellämme on kaksi lähdettä. Niissä on lumousta.

Vein juoma-astian lähteen reunalle janoisien iloksi.

Kesän tullen lähdepuro sain saniaismetsän kukoistamaan.

Lenkkeilty on erilaisissa maastoissa. Leivonmäen kansallispuisto oli mukava paikka!

Sinne pitää mennä toistekin.

Ja Päijänne on aarre tässä vieressä!

 Siellä tapaa hiukan omituisempiakin kulkureita ;)

Mukavaa kesää sinulle!

Valoa ikävä

Kuuden kesäkuvan haaste on mukava just nyt,
kun pimeää piisaa yli oman tarpeen.
Tässä minun versioni niistä:

 Minäpä valitsen kuvia, joissa on paljon tilaa ja valoa ja taivasta.
Niissä sielu lepää.

Juhannusyön taivas. Pilvet kuin kynnöspelto.

Pilvisiä päiviä oli paljon , mutta kauniita nekin!

Kauas ei tarvinut lähteä. Taivas oli lähelläkin. ;)

Pilvinäytelmiä saatiin seurata monenmoisia.

Ja sumuisten aamujen ihmeellistä heräämistä.

Kirkasta ja tyyntä oli sentään välillä elämässä.

Yöllä oli enemmän valoa, kuin nyt keskellä päivää marraskuussa.

Tahvo vartiopaikallaan Päijänteen rannalla.
Näin minäkin mielellään lepuutan silmiäni kauas katsellen.
Mikä lienee sinun näkökulmasi maisemaan?
Entä elämään?

;) Oho. Tais tulla enemmän kuin 6. 
Olen aina ollut huono laskemaan.

Jos lumi olisi orvokkeja

Jos yhtenä aamuna

kun herään

lumi olis

orvokkeja.

Jos orvokit olis

ison miehen kämmenen kokoisia

ja ne tuokisuis keväälle,

melkein kesälle.

Jospa!

Kahlaisin niiden keskellä,

jos kävisin maate, ne olis korkeempia kuin minä.

Ja mehiläiset pörräis intoa pullollaan.

Perhoset lepattais lepäämään...

Huomenna, kun herään, toivon oikeen kovasti.

Ystävälle täällä teen taulua, 1m 20cm pitkää.

Siihen mahtui oiken monta orvokkia ja paljon unelmia kesästä ;)

Tässä kukkakimppu sinullekin tänään!

Ajatus ystävälle

Ystävälle, jonka elämän takaovi on jo raollaan.

    Jos sinun täytyy mennä niin mene vain,

    ethän sinä kauas mene.

    Olet vain muutaman askelen edellä.

    Ehdit ehkä rajalle ensin,

    mutta ei hätää,

    täältä tullaan perässä.

    Samaa tietä,

    samaan uuteen maahan.

Kesäkin on lopuillaan, samoin työni. Sitten alkanee minun "kesälomani".

Käsitöitä on tullut jokunen väkerrettyä, mutta lämmin elokuu kului ulkona, sen minkä nyt

töiltä pääsi.

Tältä saarelta löytyi paikka auringon nousulle ja laskulle ja niiden  ihailulle.

Lähiretkeily oli kesän parhainta iloa. Milloin rannoilla, luolissa (Lullinvuori), tai ystävän mökillä.

Niin se meni työkesä. Ajatukset jo syksyssä, mitä se tuoneekaan.

 Ainakin vähän lepoa ja pari 

pientä reissua... ennenkuin talvi rauhoittaa sisähommiin.

Hyviä kesän viimepisaroita sinulle!

vihreän vallassa

Lumoavaa vihreää.
Koko talven tätä oli ikävä ja nälkä.
Nyt saa ahmia silmät, sielut täyteen
vihreää!

Kieloissakin valot.
Aurinkoenergialla toimivat.
Missä olenkin asunut, olen aina yrittänyt siirtää kieloja jonnekkin lähelleni.
Tällä ei tarvitse. Niitä kasvaa, kuin vihreitä pilviä polkujen varsilla
ja metsiköissä. Jo nyt tuoksu pyrkii esiin, vaikka kukat ovat pienillä nupuilla.

Saa kulkea vihreän sisällä.

Ja sinistä!.

Sininen ja vihreä. Paras yhdistelmä. kesä.

Ja iltojen pilvinäytelmät.

Ja hiljaiset kulkijat vesiavaruudessa.

Näistä kaikista nautin ja olen kiitollinen.
Eletään, ystävät, tämä kesä ;)

Kuka pihisti Kesän?

Täälläkin palelee!
Se tunkee sisälle asti, vaikka patterit on päällä.
Nöyrästi vedin kalsarit jalkaan lenkille lähtiessä ja silti paleli. Tuulella on pitkät sormet, jotka se tunkee kylminä selkärankaan ja kutittelee.

Kävin kirjastossa siltä varalta, jos juhannuksenakin on vielä kylmä. Nautiskelen jonkun  muun erämaavaelluksista viltin alla.

Tahvon kanssa vaellettiin vain 4km päähän Silmämäelle silmäilemaan vihreyttä, jota näytti riittävän Savon puolelle asti. Tuo tehtiin toissa päivänä. Tänään ei olla viitsitty kilometriä pitemmälle, kun jo jostain uhkaa räntäpilvet tulla kimppuun.

Paperimassa työt odottavat lämpöä, että pääsen niitä jatkamaan. Siinä toivossa eletään, ettei tämä vielä ole syksyä, eihän?

Joka tapauksessa kesä on kaunis, vaikka tämmöisenä päivänä uhkaa masentaa, eikä ajatus kulje, vaikka tekemistä olisi.

Mutta eikös ole lohduttavaa, että isommiltakin ideanikkareilta näyttää joskus loppuvan ajatukset kesken? ; )

Hyvää Juhannusta tyylillä, tai toisella sinulle!

Mitä näet ensimmäisenä?

Mitä sinä näet aamulla ensimmäisenä, kun heräät?

Tässä minun ikkunannäkymäni, kun tuomi, viinimarja ja voikukat kukkii aamuauringossa ja sireeni on nupullaan. Huonosti nukutun yönkin jälkeen tästä ilahtuu. Kun vielä linnut laulaa ja ikkunan yläpuolella olevasta pääskysen pesästä kuuluu kotoista lörpöttelyä.

Ja sama näkymä illalla viimeisenä, kun kaukaisessa metsässä vielä viipyy auringon häivä ja viisaat voikukat on jo käyneet nukkumaan. Ilmassa leijuu tuomen ja koivun tuoksu ja käki kukkuu läpi yön.
Nyt on kesä. ; )
Pysähdytään hetkeksi ja huomataan se.