Lyijykynärakkaus

Tuli pidettyä piiiitkä kesäloma tänne kirjottelusta. 
Ulkoilmaelämää on riittänyt melkein tähän asti.

Nyt kuitenkin pimeys voittaa ja routa ajaa porsaan tietokoneen ääreen,
joten pistän pikkuisen kuvia, mitä onkaan tullut puuhailtua viime päivinä.

Vanha kunnon lyijykynä teki uuden tulemuksen mun elämääni.
Onhan se lumoavaa, miten niin vaatimattomalla ja yksinkertaisella
työkalulla saa niin hienovaraisia sävyjä taiottua tavalliselle paperille.

Olen aina tykännyt työvälineistä, jotka on helppoja kuljettaa mukana.
Lyijykynää helpompaa saa hakea ;)

Aloittelin näillä eläimillä, rakkailla.
Kivaa tehdä sitä mitä huvittaa ;) 

Västäräkki, mun sieluni lintu. Muistanette hengellisen laulun, jossa sanotaan:
"Vielä laulaa västäräkki kerran, kunniaksi Herran virren ihana,
ja se laulaa lailla leijonan, ja se laulaa lailla leijonan."
 Joku siinä lauseessa on aina koskettanut
minua syvästi.

Tämmöistä harmaan sävyistä Lokakuun loppua ensilumen ripotellessa maahan.
Ei hassumpaa näinkään.

Jotain hyötyä allergiasta

Vanhan talvitakin muistolle

Kun ei voi tehdä paljon mitään käsitöitä, muistin, että piirtäminenhän on mun juttuni!
Se oli vaan hautautunut liiallisen yrittämisen väsyttäviin jalkoihin ja peitelty
käsityöinnostuksella.

Aloin tehdä "päiväkirjamerkintöjä".

Töihin pääsy yritys

työvoimapoliittisessa ristiaallokossa.

Nyt yritän olla yrittämättä. Piirrän mitä mieleen juolahtaa ;)

Talviautoilu harjottelua

matkalla Mikkeliin.

Tää on kivaa.

kuvitettu keskustelu.

Kun vanha ystävä tuli kylään ja hän neuloi ja me juteltiin ja juteltiin ja juteltiin... keksin minä ottaa kynän käteen ja piirrellä siinä suuremmin ajattelematta. Tälle se keskustelu näytti.

Tämmöiset kuvat on mun ristisanatehtäviäni. Alussa ei tiedä, mikä siitä koostuu, vai koostuuko mikään.

Kokeilkaas! Siinä ei tarvi olla tavoitteita. Voi rentoutua. Ehkä alitajunta pääsee valloilleen?

Ehkä luovuus löytää uusia ulottuvuuksia... 

toinen keskustelu

Ehkä... ;)