Mennään kuuseen

Kun jotkut menee ongelle, ne menee kalaan, tai jos lähtee keräämään marjoja, menee marjaan.
Me mentiin kuuseen!

Ensin löytyi yksi tosi söötti. Me koristeltiin se heti, että nähtäis, miten hienolle se näyttää. Luppakorva pisti latvatähden, mutta se heiluu vähän vinossa. Oi miten nätti se meistä on!

Sitten Luppis näki toisen liian söpön jätettäväksi torille, joten me otettiin sekin. Eiks ookkin sulonen.

 

Possunen innostui ripustamaan koristenauhoja ja koska sen häntä on tuommoinen kiemura, niin sen mielestä nauhat on parhaimmillaan, kun ne on melkein solmussa. Joo, kyllä siitä hieno tuli, sikamaisen hieno.

Hyvää pikkujoulua vaan sinne blogimaailmaan, toivoo Lumikki-kisu Luppakorvan ja Possusen kanssa. Stiina ei tänään jaksanut kirjotella, joten tästä tuli ihan mun näköinen juttu. ; )

Kuka säikähti enkeleitä?

Nalleja on putkahdellut koukun päästä. Toiset ovat jo päässeet matkustelemaan maailmalle. Erityisen iloinen olen muutamasta, jotka reissuavat ystävän paketeissa Romaniaan asti ja pääsevät lastenkotiin tekemään tärkeää ilahdutustyötä.

Sitten piti kokeilla lampaan värkkäämistä, sillä pian on taas hetki, milloin paimenet kedolla lampaineen säikähtävät enkeleitä. Raamatussa ei muuten kerrota lampaiden reaktioita siinä hetkessä...Ties vaikka niiden yksinkertaiset lampaan silmät näkisivät enkeleitä joka päivä. Jospa meiltä ihmisiltä vain on tuo taivaallinen todellisuus jäänyt pimentoon? No, kunpahan leikin ajatuksilla. Onneksi ne enkelit silloin ilmestyivät niin räväkästi, ettei jäänyt epäilykselle sijaa.

Tässä marraskuun pimeässä lepuutan silmiä katselemalla huonekasveja. Ne tuovat vihreän ja kasvamisen tänne loskaiseen hämärään. Tämän asunnon edelliset asukkaat olivat heittäneet pikku rahapuun pihalle lähtiessään. Loppu kesän se nökötti kukkapenkin jatkeena, mutta kylmän tullen otin sen sisälle. Liekkö sitä nälässä pidetty, kun lehdetkin ovat pieniä. Soma pikkurahan puu se silti on. Senttipuu, kun ei euroon yllä.
Ehkä tässä kodissa rahapuukin pitää olla todellisen taloustilanteen mukainen? ; )

Hämäränhyssy aikaa kaikille! Sytytellään valoja, ettei pimeä pääse hiipimään sisuksiin asti.

Ps
Systeemi tilttasi, enkä saa ulkoasua säädeltyä. Kokeilen huomenna parannella tätä.

Mummojen kanssa mosaiikkia

Mummojen kanssa, hoivaosastolla on syksyn mittaan aloiteltu kädentaitopiiriä. 

Mukavia, suloisia mummoja, jokunen pappakin välillä mukana. 

Mutta miten syvään onkaan kylvetty ajatus: "Enhän mie osaa"?

Urheasti ovat mummot silti tarttuneet haasteeseen kokeilla mosaiikin tekoa. 
Koukkuiset sormet ovat saaneet vetristysharjoitusta. 
Kymmeniä kertoja kuulin työn aikana: "Et tästä mitään tule." Silti työ jatkui. 
Ja lopputulos oli varsin mukava eka yrittämältä! 

Siitä juteltiinkin, että kun on elämän aikana ollut hyvinkin taitava tekemään käsillä 
lähes mitä vaan (olisittepa kuulemassa tarinoita kutomuksista, pellavan käsittelyistä, 
lampaiden keritsemisestä, köyden punonnasta...), 
niin nyt on vaikea tyytyä siihen tulokseen, mitä vapisevat sormet pystyvät tuottamaan. 
Mutta silti meillä oli mukavaa yhdessä näperrellä, kun ei otettu itseämme liian vakavasti.

On tässä sivussa koukkukin hiukan hikoillut nalleja vääntäessä.

Tätä nallea tehdessä soi koko ajan mielessä: "Rakkaus on lumivalkoinen..."

"Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..." On tuo avioero möyhittävä loppuun asti. Jospa sitten pääsee syntymään uutta ja hyvää elämään.

Kaikkein pienin punainen nalle osaa ainakin nauttia elämästä, vaikka maa on kuurassa. ; )

Tuhdin enkelin vilkutuksia sinulle!

Karhujen metsästysaika.

Nyt on karhujen metsästys aika. Jotkut niistä tulivat minun luokseni piiloon, kunnes paukuttelut on ohitse. Ensin putkahti paikalle Ronja-nalle.
Hän harrastaa kahvakuulailua, niinkuin esikuvansakin, ihmis-Ronja.

Eikä ole painotkaan ihan heppoisia... ; )

Sitten paikalle ilmestyi jääkarhu. Niiden pelastaminenhan on muutenkin nyt pinnalla, joten toivotin heti tervetulleeksi. Ei hänkään mikään höyhensarjalainen ole. Muistuttaa ystävääni Mariaa kummasti.

Hänellä on vankka ote painonnostossa, en vain vielä osannut virkata työvälineitä siihen hommaan.

Kohta ovenraosta kurkisteli pikkuinen vesseli, Eetu-nalle. Ihan kummipoikani oloinen.

Ronja yritti antaa sille varhaiskasvatusta kahvakuulailussa, mutta Eetu taisi pistää homman leikiksi.

Ja tässä koko jengi tällä hetkellä. Taitaa kerän päästä pilkistellä ainakin yksi uusi tulokas vielä...

Hyvää metsästysaikaa ystävät! Metsästetään me elämyksiä.

Avaa sydämesi mulle

On pitänyt välillä vetää henkeä käsitöistä ja riehua pihalla milloin kirves, lapio, tai talikko kädessä.
Mutta tänään oli juuri sopiva sää maalata nalle.

 Ensin pistin vaaleaa pohjaväriksi. Jotain lateksin serkkua, mitä sattui olemaan.

 Sitten sekoitin sopivan ruskean ja lärväsin pintaan.

Ja siihen päälle toista ruskeaa ja kolmatta ja paria harmaata ja mustalla kuono ja silmien korostus.

Ja vielä pisara valkeaa, että tulee pieni pilkahdus silmiin.
Siinäpä iso osa päivästä vierähti muita murheita miettimättä.

Massan kuivatteluvaiheessa repesi nallen sydämen kohdalle aukko. En raaskinut sitä peittää, se tuntui tulleen just oikeaan paikkaan ja antoi ajatusta työlle. Silloin en vielä arvannut, että itsellä on yllättävä asumusero edessä. Nyt tuntuu, niinkuin joku alitajuinen juttu olisi pistänyt tekemään siihen heikon kohdan ja nallen sydän murtui viestinä siitä, mikä oli jo vaikuttamassa, mutta mitä en itse nähnyt.

Mietin nallelle nimeksi jotain särkyneestä sydämestä, mutta ehkäpä nallella onkin sydän auki ja se on valmiina ottamassa vastaan uutta elämää pilke murheen vierellä silmäkulmassa... Siksi nimi: " Avaa sydämesi mulle... " ; )

Tässäpä toivutaan maalausterapian ja ystävien rukousten avulla. Onneksi on kevät, eikä luonnossa tulvivaa iloa voi ohittaa.

Tuomen hiirenkorvat tuokoot iloa sinunkin tähän hetkeen!

Päivä ihan nallellaan

 Muutaman nalle-ystävän muotokuvia. Mölli ensimmäisenä.

 Ja tässä Aaro. Aito vanha herrasmies.

Ja tämä on Riitta-ystävän ystävä.
Kuka keksikän tehdä nallen, hän osui johonkin herkkään hermoon monen ihmisen kohdalla. Nallet on hellyyttäviä ja niissä taitaa olla jotain meidän omasta hellyyden kaipuusta lempeästi piilotettuna?

Aamulla virkkasin perhosen. Se menee hääkortiksi huomenna, joten en tohdi sitä vielä näyttää täällä ; ) Muuten tämä päivä kuluukin makkarasopan keiton lisäksi pienen työntyngän toimittamisessa. Ja huomisen hoidan tiskien käsittelyä häissä. Onneksi päivät valostuvat, vaikka vieläkin olisi houkuttelevaa ottaa pienet talvitirsat nalle kainalossa.