Tuli muutto taas tehtyä. Onhan siinä hommaa ja toipuminen näyttää vievän
enemmän aikaa tässä vanhentuessa.
Pitäisköhän alkaa pysymään aloillaan?
Mutta nyt on uudet ikkunanäkymät, eikä hassummat olekaan :).
Itseasiassa se mitä ikkunasta näkyy, on minulle tärkeää. Se on osa kotia.
Ja nyt kun kotina on mukava yksiö, antaa avara näkymä siihen hengitystilaa.
Eikä melkein takapihalta alkavaissa lenkkimaastoissakaan ole valittamista. Ei tosiaan!
Keski-Suomen maisemat on ihan aliarvostettuja.
Ja kun vanha kämppäkaverinikin otti lunkisti koko touhun ja nauttii rappusettomasta elämästä, niin
mikäs meidän on ollessa ja kotiutuessa.
On se muuten mukavaa, kun voi olla tyytyväinen! :)
Pitkän piirtämättömän jakson jälkeen olen alkanut lämmitellä sormia kynän varteen.
Tämmöinen pieni miete; rukousesikoulu1, siitä esiin putkahti.
Toivotaan, että se ilahduttaa jotakuta.
Kevään ja lämpimän toivossa jatketaan!
