Ilves ja kettu

Ei minua pyydetty,
mutta kun kuulin, että pikku kummipoikanen on innostunut
leikkimään ilves ja kettu leikkejä elokuvan innostamana,
niin pitihän minun kokeilla osaisinko virkata...

i

ilveksen. 

Tämmöinen siitä tuli. ;) Ainakin vähän sinnepäin. 

Ja värit sitä, mitä sattui olemaan kotona.

Ilves kaipasi kaveria. Niinpä oli virkkuuta jatkettava.

Ja siitä syntyi yhtä pieni ketunpoikanen.

Näitä on mukava kehitellä ihan omasta päästä. Ohjeen mukaan tekeminen ei ole 

koskaan minulta onnistunut. Koulussakin oli aikanaan käsityönumero 6. Kun

piti virkata kassi, innostuin alkuksi, mutta lopputuloksena oli ruttuinen nysväke,

jota ei voinut mihinkään käyttää. 

Tämmöistä eläimellistä uutta vuotta täällä kulmalla tuulen paiskoessa lumituiskua

ja pakkasen sahatessa 20 ja 0 asteen välillä.

Mutta päivä on jo yli puoli tuntia pitempi, sanoo almanakka ja siihen

on uskominen. Kevät tekee sissityötään ja voittaa vielä.

Siispä jatketaan sitkeästi eteenpäin, eikö vaan?

Kuivamassa

 

Nyt tuli sopivat säät paperimassan tekemiseen. Tämä homma on niin sotkuista ja hitaasti kuivuvaa, että sen tekeminen hellesäällä on parasta "pihatyötä". Jänönen kuivaa jo pyykkien kanssa kilpaa.

 

 

Kaiken maailman matonkude viritykset auttavat, ettei korvat lörpsy silmille, massa kun on märkänä sen verran painavaa.

 

 

 

jänösen kaveri, pikku Kettunen paistattelee ihanassa auringossa.

 

Millonkas ne urheilukisat alkoivatkaan? ; )



 

Pikku projekti paperimassasta.

Kai minulta puuttuu itsesuojeluvaisto.

Syksyllä keksin, että pitää tehdä mainoseläimet KäpyGallerialle. JOO! Kiva homma.

 Äkkiäkös minä ne väsään. 

Syksyllä heti aloitin. Sain katiskarungot valmiiksi. Joulun jälkeen pääsin jatkamaan. Ja sitten sain jatkaa....ja jatkaa ja jatkaa. Koko kevään kerran viikossa monta tuntia olen näiden kanssa painiskellut. Pikkaisen jo alkoi maistua puulta ainainen paperimassan veivaaminen. Ja varsinkin tuo lasikuitupinnoitus ylitti taitoni ja voimavarani. Onneksi välillä sain työkavereita, muuten vääntäisin vieläkin massaa vauvapunkassa. 

Kiitos vaan kovasti Emilia ja Marja-Leena!

Mutta nyt ollaan tässä! 

KIVA! Melkein valmiina.

Paljon on opittu, ihan vähän viisastuttu (en enää ikinä lupaa.... Paitsi huomenna ehkä )

Hyvä kuitenkin kun tuli ryhdyttyä.

 

 "Tekevälle tuppaa sattuilemaan

 Varsinkin jos sattuu tuppailemaan

 Ja löysä päässä lähtee hattuilemaan

 Eikä sorru vanhaan vitsiin ,eikä vilunkiin."

(jonkun oikean runoilijan runo se on )

Näin se on ystävät hyvät!

Jatketaan leikkimistä!

Kiitos!

Sain Kotipellon Tannilta tunnustuksen hauskuuttamisesta ; )

Jostain syystä just sitä haluankin jakaa näillä kummallisilla otuksillani, pienen palan iloa arkeen.

 http://tanni-kotipellolla.blogspot.fi/

 Minä haluan tunnustuttaa tätä  http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/  kerrassaan mainiota blogia, josta saa kutinaa puutarhavarpaiden alle. Käykääs tutkimassa ja antamassa omia vinkkejänne!

 

 Tässä pari lepokuvaa paperimassa rojektista. Jalkapohjiaan kuivattelevat .

 Pupu pitkällään, kettu kyljellään.

Nyt vaan odotellaan lumien sulamista, että pääsen pihalle sivelemään lasikuituhartsia pyyhkäisyn pintaan... Ja sitten maalit! ; ) Se on kivaa.

Otetaan mekin välillä rennosti! Kuivatellaan elämän roiskeita ; ).

Tässä vielä yksi tyyppi... Sen runko syntyi jo muinoin, mutta nyt samoilla sotkuilla se alkoi saada massaa pintaansa.

Korpivilosohville tuppasi tulemaan kevätmasennusta, joten piti sitoa kuono verhotankoon, ettei vallan romahda. Pitäisiköhän tuota terapiaa kokeilla itsellekin synkkinä päivinä?

Kaunista kevätpäivää sinulle! Toivottavasti tänään ei masenna! ; ) Kyllä se kevät vielä tulee ja muuttolinnut. Mustarastas tuli jo meille kertomaan terveisiä keväältä.

Kuntosalia kerrakseen

Tänään kävin taas dyykkaamassa kylän keskellä olevalla paperin keräys astialla ja jatkoin sitten saaliineeni matkaa pienen Käpy-gallerian suojiin (löytyy muuten Facebookista nimellä KÄPY, Konneveden vanha kirjasto ). Siellä minua odotti vanhat tutut elukkapatsaat. Niinpä taas tuumasta touhottamiseen. Vauvapunkkaan ämpärellinen lämmintä vettä ja sinne liottelemaan vanhoja sanomalehtiä paksuksi muhennokseksi, päälle tapettiliisteri jauhetta ja rakennusliimaa näppituntumalla. Sitä kun aikani hiki niskassa veivasin, niin avot kun tuli tiukkaa ja hyvää massaa, varsinaista tahmaa.

Sitten vaan kipuamaan yläkertaan, jossa ketkumainen kettupatsas odotti uusine yllätyksineen. Aikaisemmin siitä oli jalat vääntyilleet kurjiin asentoihin märän massan painosta ja niiden kanssa sain käyttää kaikki kirurgiset taitoni, että koivista tuli edes siedettävät. Nyt se oli keksinyt nyypähtää vyötäröltä vinoon. Oma vikani tietysti, kun en malttanut olla mättämättä paljon painavaa massaa ketun päähän viime kerralla. 

Nyt minusta alkoi tuntua, että kettu oli muuttunut lähes eläväksi ja viekasteli  kanssani. Hetken sitä kummastelin, kunnes päätin kääntää vahingon hyödyksi. Niinpä läiskin massapuuroa ketun laihoille lanteille ja luiseville rinnuksille ja sen kieroutunut asento alkoi muistuttaa flirttailevaa pimua, joka potkurinsa kanssa kulkee kylällä poikia vokottelemassa... Tai sille se minun silmissäni näytti. Ennenkuin se ilmestys saa todella muotoa, tarvitaan vielä pari punkallista massaa ja pari kuivatusviikkoa. Ellei kettu sitä ennen keksi jotain uutta venkoilua. Nyt sidoin sen kiinni parilla narulla eri kohtiin kattoon. Jospa se malttaisi pysyä kurissa.

Ja kotiin tullessani on taas joka lihas kipeänä massan veivaamisesta ja ketun kimpussa pyörimisestä kaikissa kummallisissa työasennoissa. On se taiteilukin välillä varsinaista liikuntaa. ; )

 Ensimmäinen massakerros.

 Raato pystyyn.

















 

Ilmeen etsintää ...










ja tehostamista.....hohhoi, tästä jo näkee, että kettumainen luonne sillä on!

Tänään kameran patterit loppuivat kesken, mutta laitoin tähän pienen kuvasarjan ketun elämän vaiheista.

Saas nähdä mitä vielä on edessä, ennenkuin se seisoo 69-tien varressa liftaamassa.

Ketun koettelemukset

Olen täällä aiemmin kertoillut isojen paperipatsaiden valmistusvaiheista. Tänään taas vietin kotvasen aikaa niiden seurassa. Jänö alkaa olla massatyön osalta valmis... Tai ainakin siinä pisteessä, etten jaksa siihen puuttua. Pintakäsittelyt on vielä edessä.

Mutta ketun kanssa on saanut painiskella.  Kun ilma on ollut niin kosteaa, sen jalat alkoivat homehtua.  Sain sen raahattua paremmin tuulettuvaan huoneeseen lämpöpumpun viereen .

Siellä se kuivui taas viikon ja tänään oli jalat kuivuneet ja pesin vahvalla Tolulla homeen rippeet pois.  Ryhdyinpä samantien sitten jalkaleikkaukseen. Ketun kintut kun ovat märän massan painosta vääntyilleet kummallisiin asentoihin. Hirtin ketun kattoon kiinni ja väänsin väkivalloin koipea edes pikkuisen järkevämpään asentoon. Siellä se nyt seisoo tuolein tuettuna, uudet massakerrokset pinnassa ja kuivuu seuraavan viikon. Pitkäpiimäistä on paperimassan teko talvella..

Kuvassa näkyy uusi hymy, jonka tänään sen naamalle muotoilin. 
Varmaan vielä kerran sitäkin pitää kehitellä.

Tänään jo melkein alkoi ketuttaa mokoma roikale, mutta ehkä tästä vielä kunnon patsastelija tulee. Onneksi tavoitteena ei ole mikään Michelangelon jalo luomus, vaan hupsu huomion herättäjä, joka tuo iloista virnettä ohikulkijan suupieliin.

Kehitysoppia

Hymyileekö jänikset?
Rusakot ainakin
virnuilevat!

Aikanaan, kun meillä oli 
kääpiömäyräkoira ja kävelin
sen kanssa pellon reunaa, siellä
rusakot näyttivät kovin
hyväntuulisilta, kun olivat
puolet suurempia
kuin urhea koirani.

Ja koira yritti olla huomaamatta
koko otuksia, ettei itsetuntonsa
aivan romahtanut.

 Minusta on hauskaa näyttää näitä 
keskeneräisiä tekemisiä. 
Itse seuraan uteliaana, miten 
nämä kasvavat ja kehittyvät. 
Toivottavasti et pitkästy.

Jänönen sai kolmannen 
kasvomuunnoksen tänään. 
Kun tukinaruja voitiin 
jo ottaa pois,
pääsin muovaamaan kaulaa 
ja siinä samassa koko 
pärstävärkki tuntui
kaipaavan pientä kehittelyä.

Jokohan tämä olisi se lopullinen 
hymy? Silmät tulevat vasta 
maalaus vaiheessa esiin.





Mutta lihaksia...
niitä tarvitaan vielä lisää.

  




 Ketun hymy On Emilian muovaama, siihen 
en tällä kerralla puuttunut, mutta muuten
kettunen lihoi moniaita kiloja. Sen ruipelot
kädet ja jalat saivat taas yhden
paksunnoksen ja vartalo oman osansa. 

Häntää ja vartaloa teen varovasti vähitellen,
että osa ehtisi kuivaa, ennenkuin jatkan,
jonkun patsaan olen saanut 
lysähtämään kasaan,
kun innoissani lisäsin raskasta
paperimassaa liian vauhdikkaasti.

Tarvitaan vielä monta vauvapunkallista
massaa ja monta vierailua
kylän paperinkeruu laatikolla...

Ruma pupu ja sen veli

 Terveisiä rumalta pupulta! Se alkaa saada muotoa. Ja minä kehitän hullun taiteilijan mainetta kylällä, kun tongin paperiroskiksesta lisää sanomalehtiä harva se päivä.

Eilen kaivettiin pahoin murjottu ketuntekele varastosta ja kiitos Emilian, nuoren taiteilijan, nostettiin otus pystyyn, saatiin jäsenet paikoilleen ja aloitettiin massan mättäminen pintaan. Tämähän näyttää jo ketulle...tai näädälle, tai oravalle. No joku otus siitä on kehittymässä. Aika näyttää. Nyt tarvitaan taas monen päivän kuivatus, että voidaan jatkaa hommia.