No nyt se tuli JOULU

Työkaverini vetää hirsiä sohvalla persoonalliseen tyyliinsä.

Minä soitan joululauluja ja yritän löytää

sävelen mieleni perukoilta...

Olisi aika aloittaa joulukorttien väsäily.
Aamulla jo heräämisen rajamailla näin mielessäni
tämmöisen kortin. Omppumato ei ehkä liene tavallisin joulueläin?

Tontut ne on sitäkin tyypillisempiä. Mutta täytyyhän niitä muutama tehdä, varsinkin kun
taustalla soi "tonttu ei vaan saa unta".

Jänikset on nyt jotenkin olleet mielessä. Niitä loikkii joka tarpeeseen.
Miksei voisi olla joulupupukin?

 Tästä sitä jatketaan joulua kohti, vaikka ulkona vasta ruska tekee tuloaan.
Mutta hyvä  on olla ajoissa. ;)

Mukavaa syyspäivää sinulle!

Kuivamassa

 

Nyt tuli sopivat säät paperimassan tekemiseen. Tämä homma on niin sotkuista ja hitaasti kuivuvaa, että sen tekeminen hellesäällä on parasta "pihatyötä". Jänönen kuivaa jo pyykkien kanssa kilpaa.

 

 

Kaiken maailman matonkude viritykset auttavat, ettei korvat lörpsy silmille, massa kun on märkänä sen verran painavaa.

 

 

 

jänösen kaveri, pikku Kettunen paistattelee ihanassa auringossa.

 

Millonkas ne urheilukisat alkoivatkaan? ; )



 

Ketun koettelemukset

Olen täällä aiemmin kertoillut isojen paperipatsaiden valmistusvaiheista. Tänään taas vietin kotvasen aikaa niiden seurassa. Jänö alkaa olla massatyön osalta valmis... Tai ainakin siinä pisteessä, etten jaksa siihen puuttua. Pintakäsittelyt on vielä edessä.

Mutta ketun kanssa on saanut painiskella.  Kun ilma on ollut niin kosteaa, sen jalat alkoivat homehtua.  Sain sen raahattua paremmin tuulettuvaan huoneeseen lämpöpumpun viereen .

Siellä se kuivui taas viikon ja tänään oli jalat kuivuneet ja pesin vahvalla Tolulla homeen rippeet pois.  Ryhdyinpä samantien sitten jalkaleikkaukseen. Ketun kintut kun ovat märän massan painosta vääntyilleet kummallisiin asentoihin. Hirtin ketun kattoon kiinni ja väänsin väkivalloin koipea edes pikkuisen järkevämpään asentoon. Siellä se nyt seisoo tuolein tuettuna, uudet massakerrokset pinnassa ja kuivuu seuraavan viikon. Pitkäpiimäistä on paperimassan teko talvella..

Kuvassa näkyy uusi hymy, jonka tänään sen naamalle muotoilin. 
Varmaan vielä kerran sitäkin pitää kehitellä.

Tänään jo melkein alkoi ketuttaa mokoma roikale, mutta ehkä tästä vielä kunnon patsastelija tulee. Onneksi tavoitteena ei ole mikään Michelangelon jalo luomus, vaan hupsu huomion herättäjä, joka tuo iloista virnettä ohikulkijan suupieliin.

Kehitysoppia

Hymyileekö jänikset?
Rusakot ainakin
virnuilevat!

Aikanaan, kun meillä oli 
kääpiömäyräkoira ja kävelin
sen kanssa pellon reunaa, siellä
rusakot näyttivät kovin
hyväntuulisilta, kun olivat
puolet suurempia
kuin urhea koirani.

Ja koira yritti olla huomaamatta
koko otuksia, ettei itsetuntonsa
aivan romahtanut.

 Minusta on hauskaa näyttää näitä 
keskeneräisiä tekemisiä. 
Itse seuraan uteliaana, miten 
nämä kasvavat ja kehittyvät. 
Toivottavasti et pitkästy.

Jänönen sai kolmannen 
kasvomuunnoksen tänään. 
Kun tukinaruja voitiin 
jo ottaa pois,
pääsin muovaamaan kaulaa 
ja siinä samassa koko 
pärstävärkki tuntui
kaipaavan pientä kehittelyä.

Jokohan tämä olisi se lopullinen 
hymy? Silmät tulevat vasta 
maalaus vaiheessa esiin.





Mutta lihaksia...
niitä tarvitaan vielä lisää.

  




 Ketun hymy On Emilian muovaama, siihen 
en tällä kerralla puuttunut, mutta muuten
kettunen lihoi moniaita kiloja. Sen ruipelot
kädet ja jalat saivat taas yhden
paksunnoksen ja vartalo oman osansa. 

Häntää ja vartaloa teen varovasti vähitellen,
että osa ehtisi kuivaa, ennenkuin jatkan,
jonkun patsaan olen saanut 
lysähtämään kasaan,
kun innoissani lisäsin raskasta
paperimassaa liian vauhdikkaasti.

Tarvitaan vielä monta vauvapunkallista
massaa ja monta vierailua
kylän paperinkeruu laatikolla...