Pajuharjotelmat jatkuivat pikkuisilla kransseilla. Niistä tuli sen verran somia,
että väänsin samantien muutaman.
Joku varmaan koristelisi runsaammin, mutta minä olen tämmöinen
vaatimattomalla silmällä varustettu.
Kun keksin, miten oksasakset pystyy puolittamaan käpyjäkin, sain niistä
mukavaa koristeainesta kranssin päälle.
Uskokaa pois, tässä on pajusydän... Vaatii vähän mielikuvitusta
se huomata, mutta on se, ainakin vähän sinnepäin.
Kiinnittelin myös pajutikkuja katiskaverkkoon rautalangalla
ja sain siitä mukavan lyhdyntekeleen. Hauskoja varjojakin se jättää.
Kaaostekniikasta olen vain nähnyt kuvia ja sehän näyttää niin helpolle.
Vaan on siinä vääntämistä, kun suomalaisesta pusikon pajusta alkaa
kääntämään ja viäntämään. Tarvitaan savolaista lahjakkuutta. Ei siitä yhtä tasaista ja hienoa tule, kuin kasvatetuista koripajuista, mutta sainpa sen silti lähes pyöreäksi.
Eka tekeleeksi sen täytynee kelvata ;)
Mutta eikö vaan ole kauniita värejä pajun varsissa?
Kyllä se pimeässä menee, kun laittaa jouluvaloja sisään
ja kesällä sen voi pistää kukkapenkkiin kasvamaan sammalta.
Tuota kaaostekniikkaa täytynee vielä harjoitella lisää.
Sillähän saisi vaikka mitä aikaan.
Mukavia käsityöpäiviä sinnepäinkin!
