Nyt pyörähti käyntiin viimeinen työviikko. Ties vaikka elämäni viimeinen, sillä
toivoakseni pääsen alkuvuodesta eläkkeelle.
Pikkuisen tekemiseen keskittyminen on hakusessa. Mutta jotain tuossa
näpertelen materiaalien rippeistä, joita vielä on jäljellä.
Tilanteesta johtuen on tämä laulu pyörinyt mielessä. Siksipä se kai piti vääntää
rautalangasta. Olisiko siinä aineksia huoneentauluksi? Kunhan sen kiinnittää
vaikkapa huopapohjalle...
Tämä, vähän arkisempi teksti voisi olla ovikylttinä, kunhan siihen sopivan pohjan
jostain kehittää. Vanhan laudanpalan kun löytäisi...
Elämän rakastamisen, joulun lähestymisen ja itsenäisyyspäivän
tunnelmien mielessä pyöriessä tuppaa kuusenkoristeetkin
vääntyvän sydämelliseen muotoon.
Rakkautta siis vain. Koko loppu vuodeksi teille toivotan.