kun pimeää piisaa yli oman tarpeen.
Tässä minun versioni niistä:
Niissä sielu lepää.
Juhannusyön taivas. Pilvet kuin kynnöspelto.
Pilvisiä päiviä oli paljon , mutta kauniita nekin!
Kauas ei tarvinut lähteä. Taivas oli lähelläkin. ;)
Pilvinäytelmiä saatiin seurata monenmoisia.
Ja sumuisten aamujen ihmeellistä heräämistä.
Kirkasta ja tyyntä oli sentään välillä elämässä.
Yöllä oli enemmän valoa, kuin nyt keskellä päivää marraskuussa.
Näin minäkin mielellään lepuutan silmiäni kauas katsellen.
Mikä lienee sinun näkökulmasi maisemaan?
Entä elämään?
;) Oho. Tais tulla enemmän kuin 6.
Olen aina ollut huono laskemaan.
