Pienen pojan toiveesta tein suden.
Poika pelkää susia,
yön pimeydessä hiipiviä, verenhimoisia susia.
Kai hän halusi kohdata pelkonsa,
oli kuulemma iltasaduksikin pitänyt lukea Pekka ja Susi.
Tämmöinen terapiasusi tästä sitten tuli.
Ei kovin pelottava, eihän?
Ja sitten todistusaineistoa:
Näin tänään vilahduksen auringosta!
Tai ainakin sen vaikutuksesta. Kyllä se jo piristi. Kuin tasaisen harmauden keskelle olisi äkkiä ilmestynyt värikäs maisema. Kerrottakoon pimeydelle, että se on jo menettänyt tunnin valolle päivässä ;)
Uskollinen kotisuteni nauttii, kun on lunta ja kylmää!
