Onhan tää mielenkiintoista metsästää työpaikkoja tässä elämän vaiheessa. Kun on ikää jo riittämiin ja vielä semmoinen ammatti, ettei joka nurkalla löydy ammattia vastaavaa työtä, niin aikamoista arpapeliä tuntuu olevan. Mutta eipä voi minua syyttä yrittämättömyydestä. Pilan päiten hain vielä ihan hassujakin paikkoja, kumma kun eivät huolineet. Edes radiotoimittajaksi. ; ) Nyt alkaa huumori tästä hommasta loppua.
Täytynee keskittyä muuhun, vaikkapa kotimökin etsintään. Jotain extreemeä tästä vielä kehittyy, niin luulen ; ) Monta torppaa olen katsastanut jo, mutta aina on tullut joku este, miksi ne eivät ole tulleen minun kodikseni. Kai ne loppujen lopuksi ovat vain olleet jollekin muulle tarkoitettuja koteja? Jossain lienee se hiirenkolo, joka on minua varten...
No tässä välillä olen saanut virkatuksi yhden liinakummajaisen. Väriä siihen halusin, ja taisin saadakin.
Tämmöisen väkkyräisen.
Ei ehkä ihan perinteisin pitsiliina, liekkö ensinkään pitsi? Liina kumminkin.
Ehkä vien sen mammalleni kevään iloksi?
Iloa sinullekin tähän päivään!
