Kameran kapina.

Kamera on alkanut kapinan. Se jää aina kotiin.

On ollut paljon touhua. On menossa kolme eri kädentaito kurssia, avustajan töitä ja pari pupun poikasta on syntymäisillään paperimassasta. Niin ja vielä yksi taulu Vapaaseurakunnan seinälle. Ja aina kun lähden näihin hommiin, en muista ottaa kameraa kyytiin.

Mutta kotona sentään tyhjällä hetkellä on tullut rentouduttua virkkuukoukun seurassa ja nyt ei kamera pääse pakoilemaan.

Tässä muutama kuva Luppakorvasta ja valkoisesta lampaasta.

Joulun enkelitkin harjoittelevat paimenten yllättämistä. ; )
Enää kuukausi jouluaattoon. Otetaan tyynesti, ystävät.

Kuka säikähti enkeleitä?

Nalleja on putkahdellut koukun päästä. Toiset ovat jo päässeet matkustelemaan maailmalle. Erityisen iloinen olen muutamasta, jotka reissuavat ystävän paketeissa Romaniaan asti ja pääsevät lastenkotiin tekemään tärkeää ilahdutustyötä.

Sitten piti kokeilla lampaan värkkäämistä, sillä pian on taas hetki, milloin paimenet kedolla lampaineen säikähtävät enkeleitä. Raamatussa ei muuten kerrota lampaiden reaktioita siinä hetkessä...Ties vaikka niiden yksinkertaiset lampaan silmät näkisivät enkeleitä joka päivä. Jospa meiltä ihmisiltä vain on tuo taivaallinen todellisuus jäänyt pimentoon? No, kunpahan leikin ajatuksilla. Onneksi ne enkelit silloin ilmestyivät niin räväkästi, ettei jäänyt epäilykselle sijaa.

Tässä marraskuun pimeässä lepuutan silmiä katselemalla huonekasveja. Ne tuovat vihreän ja kasvamisen tänne loskaiseen hämärään. Tämän asunnon edelliset asukkaat olivat heittäneet pikku rahapuun pihalle lähtiessään. Loppu kesän se nökötti kukkapenkin jatkeena, mutta kylmän tullen otin sen sisälle. Liekkö sitä nälässä pidetty, kun lehdetkin ovat pieniä. Soma pikkurahan puu se silti on. Senttipuu, kun ei euroon yllä.
Ehkä tässä kodissa rahapuukin pitää olla todellisen taloustilanteen mukainen? ; )

Hämäränhyssy aikaa kaikille! Sytytellään valoja, ettei pimeä pääse hiipimään sisuksiin asti.

Ps
Systeemi tilttasi, enkä saa ulkoasua säädeltyä. Kokeilen huomenna parannella tätä.