Rättimatto talkoot

Maanantaina, 1.7. 2013,  ELLEI SADA,
HUOMHUOM! Näyttää satavan. Siirretään mattoilu tiistaille 2. 7. Tulkaas immeiset! ; )

Kudotaan pensselillä rättimattoa Kävyn eteen jalkakäytävälle. Lateksimaaleilla se syntyy. Olen niitä keräillyt kierrätyksestä ja kaupan virhesekoitus löytökorista.

Tässä kuvia viime kesän matosta.

Tervetuloa siis Konnevedelle, Kauppatie 68. Omat ylijäämä lateksit saa ottaa mukaan, niin saa niille hienoa käyttöä. Tehdään semmoinen yhteistaideteos, että sitä ihailee moni! ; ) Maalipurkit on auki klo 11 - 16, eikä tarvitse olla erityislahjakkuus. Pidetään vaan hauskaa.
Ja vieressä on Käpy Galleria, kauppa ja kahvila, jossa saa herkutella ja ihailla taidetta.

 

Nähdään!

Pääskysen pesä

Eilen askarrellessani ulkona, kuulin läheltä pienen mätkähdyksen. 
Pääskysenpesä putosi räystään alta. Hädissäni poimin viisi pientä untuvikkoa villamyssyyn ja nostin ne pesäpaikan lähelle, kuistin katolle, räystään suojiin ja toivoin, että emot ne löytäisivät. Pikkuisilla oli vielä silmät kiinni ja ne olivat niin avuttomia ja suloisia rääpäleitä.
Emolinnut lensivät ees taas pesän paikalla, mutta eivät nähneet metrin päässä olevia lapsiaan. Pari tuntia seurasin niiden hätäistä lentoa. Eivät ne hipaisseetkaan villamyssyä. Itkin jo pienten lasten kohtaloa. 

Kaivoin vielä pienen korin kaapista ja ripustin sen lähemmä pesää ja nostin untuvikot siihen, mutta sama juttu. Emot lensivät jatkuvasti ympärillä, mutta eivät kuulleet lasten piipitystä korista.
Kovasti murheissani menin nukkumaan. Ajattelin aamulla haudata pienet korissa. Ehkä suorittaisin polttohautauksen, sillä lentämäänhän ne olivat tarkoitetut. Pääskööt edes savuna taivaan tuuliin. Jumalaankin olin pettynyt. Eikö hän nyt sen verran voisi vaikuttaa pääskysten suuntavaistossa, että ne osuisivat lastensa luo?

Aamulla aikaisin menin ulos lukemaan Raamatusta evästä itselleni. Tulin juuri Psalmin 147 kohdalle. Näytin oikein sormella Jumalalle jaetta 9, että etkö olisi voinut?... 

Sitten kuulin korista vielä pientä piipitystä. Se tuntui uskomattomalle. Emot lensivät edelleen vanhan pesän paikalla, mutta eivät koskettaneet koria. 

Se oli niin sydämelle sattuvaa, että vaikka tiesin, ettei siinä järkeä ole, niin raahasin hankalat tikkaat jostakin, naulasin pesän paikalle naulan ja ripustin korin siihen. Kolme pientä siellä vielä liikahteli. Kaksi oli siirtynyt taivaallisiin. Yritin niille vettä pumpulipuikolla tarjota ja sisustin korin uudelleen pumpulilla, etteivät lapset hukkuisi myssyn poimuihin. Sitten lähdin lenkille Tahvon kanssa, ettei tarvinut jäädä kuuntelemaan lasten surkeaa, hentoa ääntä.

Puolen tunnin päästä palasin pihaan ja istahdin hetkeksi puun varjoon.
Ja näin sen! Pääskyemo meni koriin hoitamaan lapsiaan! Näin sen monta kertaa ja toinenkin emo siinä touhusi! Voi miten tulin onnelliseksi! Uskoni Jumalaankin palasi.

Tarina tässä vaiheessa näyttää kauniillta! Luoja jatkossakin varjelkoon pieniä pääskysiä! 
Ja meitä isompiakin maan lapsia. : )

Juhannusvaloa!

Juhannus puolessa välissä. Kesä kauneimmillaan.
Maisemat Hyyppäänvuorelta juhannusyönä.
Hyyppäänvuorta sanotaan Keski-Suomen Koliksi, 
mutta niin piilossa se on, että vain etsivä löytää. ; ) 

Mukavia hetkiä teille blogiystäville suomen kesässä!

Kana tekee tuloaan sitä mukaa, kun sen saa kuivatetuksi.

Ja minä sain tietokoneeni kuntoon, kiitos Empun! Nyt pääsen taas
tänne blogimaailmaan ihmettelemään.

Kiven katse

Kun ukkonen ehti käydä tekemässä tuhojaan omalla tietokoneellani ja tämä lainakone on outo käyttää, on blogin kirjoittelu jäänyt.

Tässä pieni tervehdys kuitenkin!

Talvella kävin kastelemassa kuumalla vedellä kiveä, joka törrötti kotitielläni. ( Salainen harrastus-jutussa siitä kerroinkin ) Toivoin, etä se veden ja pakkasen lämpöerosta alkaisi halkeilemaan. Mutta kissanviikset! Vaikka uskollisen kuumien kylpyjen järjestämiseni lisäksi metsäkoneet jyryyttivät telaketjuineen sata kertaa kiven yli ja minä kevään tullen kävin sitä meistin kanssa koputtelemassa, ei siitä irronnut muruakaan. Mokomakin peruskallion kulma myhäili vain ärsyttävästi.

Niinpä oli taas turvauduttava periaatteeseen: Mitä et voi piilottaa, tuo se enemmän esiin. Päivänä muutamana paljastin kiven todellisen luonteen ja avasin sen silmät. Katse on hiukan pahanilkinen, niinkuin voit todeta. Jospa nyt pihaan tulevat autoilijat älyäisivät sen kiertää. Niin ja sen kaverin myös, joka on talven aikana kurottanut päätään esiin tien pinnasta.

Muistakaahan katsoa millä ilmeellä kivet teidän teillänne kurkkivat. Ja varotaa ilkimyskiviä, jotka odottavat tilaisuutta, päästäkseen raapimaan autojenne pohjia. ; )

avioerotaulu

Ensi viikolla pystytettään näyttely Hattulaan.

Tulkaahan ystävät, jotka satutte kuulolla olemaan, sekä avajaisiin,

 että muutenkin tutustumaan Konneveden immeisten tekemisiin. Siellä on monipuolista nähtävää.

Tässä minun viimeiseni.

Avioerotaulu.

Kun elämänmyrsky vyöryy niskaan, on hyvä, jos on vahvat juuret.

Silloin saattaa nousta uuteen kasvuun, vaikka maantiejyrän jäljiltä. ; ) 

Pikkuhiljaa.

Tässä toivossa jatketaan ihan uhallaankin.

Jos halveksii  pieniä iloja, jää elämä suurelta osalta synkäksi.

Paljon pieniä ja isompiakin ilon aiheita sinulle tänään!