Tykkään kyllä ihmisistä ja heidän kanssaan seurustelusta.
Mutta välillä, kun töissä saan päivät pitkät kuunnella elämäntarinoita
ja välillä hyvinkin patoutunutta puhumisen tarvetta,
niin iltaisin ihan parasta seuraa on tämä
uskollinen ystävä, Tahvo.
Tahvo on aina valmis pikku retkelle. Se ei marise, eikä voivottele, eikä
paasaa. Välillä vähän neuvotellaan suunnasta, mutta useimmiten ollaan samaa mieltä.
Kun ollaan pian yhdeksän vuotta kuljettu yhtämatkaa, alamme ymmärtää toisiamme
sanoittakin. Vaikka Tahvo on jo vanha herra, niin uteliaisuus ja leikkimieli on hyvin tallella.
Toivottavasti minullakin!
Tämmöisestä tyypistä on vaan niin paljon iloa ja seuraa. Onhan toki vaivaakin. Enpä lähtisi räntäpäivinä kolmea kertaa lenkille ilman Tahvoa.
Miten monta yhteistä muuttoa ja muutakin elämän mutkaa tähän yhdeksään vuoteen mahtuukaan!
Toivottavasti saamme vielä muutaman hyvän ajan jatkaa tätä kämppäkaveruutta.
Kyllähän te ymmärrätte, joilla joku eläin on.
Nämä muutavat sydämeen asumaan.
