Valoa, lisää valoa!

Melkein parasta joulussa on, kun siitä alkaa valon voitto pimeydestä!
Jokainen minuutti on juhlaa syyshämärän jälkeen.

Sieltä se tulee ;)

Aurinko nousee varmaan jo sentin korkeammalle... 
Päivä on yli 10 minuuttia pitempi.

Tässä kuvassa on värit ja asetelmat kohdillaan ;)
Auringonvärisen koiran myötä valoisia terveisiä sinulle!

Valohoitoverhot

Hankin kirpparilta valohoitoverhot. 
Tai tytär hiukan painosti...suorastaan osti ne minulle, kun en osannut päättää.
Ja se oli hyvää painostusta, sillä nyt näyttää koti paljon aurinkoisemmalle.
Nämä saavat olla nyt minun jouluverhoni, näillä sukelletaan iloisemmin 
pimeimmän kaamoksen ohi. ;)

Semmoinen ihme sattui tänään aamulenkillä, että nähtiin melkein aurinko.
Ainakin sen vaikutus pilvien takana.

 Se on tänä syystalvena niin harvinainen ilo, että
pitää heti ottaa valokuvia. Muut kuvat sitten tärähtelivät miten sattuu, sillä kaikenkaikkiaan
oli vielä hämärää. 

Voi että, millehän se tuntuu, kun tämä pimeneminen pian loppuu ja
vielä joskus aurinko paistaa täydellä terällään koko päivän!
Siinä toivossa!

Valoa kansalle!

Vuoden pimeimpänä päivänä on kiva tietää, ettei tästä enää yhtää pimene!
Nyt alkaa auringon hyökkäys pimeää vastaan. Aluksi hiipien, mutta pian haukaten joka päivä suuremman palan, kunnes pimeä parka on saanut väistyä keskiyön nurkkaan kiukuttelemaan.

Tein joitakin vara-aurinkoja, pannulappu versioita pimeyttä hälventämään. Muut ehdin pistää postiin, mutta tästä viimeisestä ehdin ottaa kuvan.

Jouluiloa ja valon toivoa! ; )

Juopuneen mummon muistelmat

Tämän virkkausmallin nimi on

Juopunut mummo muistelee, osa 2

Osa 1 on jo purettu. ; )

Kaunista päivää sinulle! Täällä ainakin joku on lakaissut taivaan yön aikana ja aurinko rätköttää sieltä niin huikeana, että tulee mieleen laulu päivänsäteestä ja menninkäisestä. On se niin silmiä kirvelevän ihana! Lintujen äänimäärä kasvaa kirkkauden mukaan. Ne taitavat äänestää auringon valtaan tulon puolesta! Niin minäkin. 

Tässä pala taivasta siunllekin! ; )

Kolli

Aikomus oli virkata suloinen kisu mummolle, mutta vaikka kuinka purkasin ja vääntelin ja unissanikin suunnittelin, niin tällainen karski kolli siitä tuli.
Ei tätä kehtaa vanhalle kissa-mummolle lähettää. Täytyy yrittää uudelleen myöhemmin.

 Ja perhonen, josta mainitsin viimeeksi, unohtui kuvaamatta ja meni jo hääparille kortiksi. Teenpä uuden  toiste ja taas erilaisen.

 

Tässä vielä todistusaineistoa siitä, että aurinko on vielä olemassa! Näin sen tänä aamuna.