Pari utuista päivää näytti hävittävän loputkin värit ja muodot lumen valkaisemasta maailmasta.
Vois melkein jättää kameran kotiin ja näyttää valkeita papereita ja kuvitella siihen maiseman.
Kun Tahvon kanssa käveltiin keskelle järveä, tuli epätodellinen olo. Jos joku on lukenyt Prinssi Kaspianin matkan maan ääriin (CS Lewis) loppuun asti, niin hippunen samaa tunnelmaa löytyi nyt jäältä.
Kaikki äänetkin katosivat ja tuli olo, että oltiin vain kahdestaan maailmassa,Tahvo ja minä.
Se oli ihan hyvä satutunnelma, varsinkin, kun tiesi, että turvallinen ranta odotti selän takana ;).
Pieni retriitti.
Kotonakin on vietetty välillä retriittiä. Tälle meillä näyttää silloin ;)
Nyt alkoi bloggeri tökkimään, joten lisää kuvia joku toinen päivä.
Tästä tuli tämmöinen rauhan postaus, joten rauhaa vaan sinullekin!
