Nyt ei vauvaa palele

Eipä palele, kun virkkasin töissä peiton vauvalle
puuvillalankojen jämistä.
Se menee arpajaisvoitoksi.

Töiden ulkopuolella olen etsinyt omaa mustikkapaikkaa täällä uudella
asumisseudulla.  Ja löytyyhän näitä. Mustikankeruukin on
mukavaa, kun samalla näkee upeita maisemia ;)

Pikkuisen kivikkoista on välillä,
mutta eiköhän tuostakin päästä eteenpäin...

Mennään eteenpäin ystävät hyvät!

Teinpa ihan pienen veneen

Niin tein. Käpyveneen.

Soma se oli.

Taisi olla nerokkain

tämän kesän tekeleistäni.

Olihan se ensimmäinen sukellusveneeni.

Joo, ei taida minusta olla

 veneensuunnittelu insinööriksi...

Vesi on silti kaunista

ja pilvet kulkevat omia polkujaan.

Kesää. ;)

Yhden päivän etelänmatka

Kun on yksikseen lähdössä reissuun, niin aina mietityttää vähän.
"Entä jos"-jauhantaa liikkuu päässä. Jos jalka katkee, jos eksyy, jos tulee karhu, tai 
muu mörkö vastaan. Niitä jos kuuntelee, ei missään pian uskalla liikkua.

Niinpä lähdin. Ja olihan uskollinen henkilökohtainen karvakorva-avustajani mukana, Tahvo.

Lähdin etelään.
Ainakin 10 kilometriä etelämmäs, Muuratsalon eteläpäähän, etsimään isoa hiekkaa.
Kartalta paikka oli tuttu, mutta maastossa näyttää aina erilaiselta. Niinpä het alkuun
lähdin väärää polkua, joka päätyi risukon ja ryteikön jälkeen römelikköön ja katosi sinne.
Siispä könyttiin takaisin ja löydettiin toinen polku.
Se näytti ihanalle, vanhanajan polulle jykevän kuusikon siimeksessä, kunnes alkoi pudota

jyrkästi alas kohti Päijännettä. (kuva ei kerro jyrkkyyden syvyyttä). Vähän mietin, että onhan tästä ylöskin tultava kipeän polven kanssa, mutta kun näin pitkällä oltiin, 
en malttanut antaa jossitteluille valtaa..

Mörkö näytti asuvan polun varrella, mutta en tälläkertaa mennyt juttusille.

Ja kyllä kannatti taas voittaa pelkonsa, sillä alhaalla meitä odotti ihana varjoranta, jonne valo
siivilöityi suloisen vihreänä tervaleppien lehvistöjen läpi. Oma pikku tropiikki. Aurinkokin lämmitti autuaasti. Tässä oli hyvä huilata. Pulahtaa Päijänteeseen.

Käytiin me etsimässä  isohiekkakin, mutta siellä oli jo veneseurueita,
joten oma tropiikki oli houkuttelevampi.

Aikani kuluksi veistelin pari venettä.

Mutta tuuli painoi ne takaisin luokseni. Niinpä jätin ne lähtiessä puun juurelle 

odottamaan toista lapsellista ihmistä ja  toista tuulta.

Tahvo teki tärkeitä kaivauksia. Minkki kävi metrin päässä vilkaisemassa meidän touhuja, mutta Tahvo komensi sen kauemmas.

Välillä käytiin isolla kivellä köllöttelemässä auringossa. Se tuntui erityisherkulle tänä kesänä.

Sitten kuului etäinen ukkosen murina ja se pakotti lähtemään kotimatkalle. Emmehän nähneet, mikä myrsky vuoren takana oli mahdollisesti nousemassa ja Tahvo kävi kovin levottomaksi.

Niinpä könysteltiin  ja läähätettiin kilometri ylös auton luo ja ajomatkalla pysähdyttiin vielä kerran uimaan, ennenkuin suostuttiin kotiutumaan kunnolla.

Eikä tälläkään reissulla katkennut jalka, eikä hajonnut auto, eikä mörkö purrut persuksista. Pelot olivat turhia, varjelus oli matkassa. Päivästä tuli paljon mukavampi, kuin jos olisin jäänyt kotiin jahkailemaan ja happanemaan.

Minkähänlaisia ne sinun mörkösi on, jotka rajoittaa elämää, enemmän kuin oikeasti pitäisi?

Tulkaa ostamaan polokupyöriä

Työpaikan mainontaa...

Tervetuloa siis Säynätsaloon, Parviaisentie 3een, mun keittämälle kahville
ja koekaniiniksi mun tekemille leipomuksille, jotka useimmin on
pannaria, tai raparperipiirakkaa. Ja lisäksi:

Ostamaan edullisa, huollettuja, käytettyjä pyöriä!
Tässä vanhempi "korjaamopäällikkö" koeajamassa.

Ja tässä nuorempi. On helppo tehdä mainoksia, kun on hyvät mallit ;)
(Ps onneksi nämä tyypit eivät lue tätä, saan härnätä rauhassa ;) Mutta
niinkuin kuvista näkyy, meillä on varsin hauska työporukka .

Menee se kesä töissäkin käyden,
MUTTA HUOMENNA ON VAPAAPÄIVÄ! ;)

Sinulle mukavaa olemusta tänään ja huomenna!

Mega Palsami

Töiden alkaessa keräilin kukkia työpaikan ikkunalle. Rönsylilja, päivänsini,
kultaköynnös...Ystäväni Tarja toi nätin Palsamin alun. 
Vanhan ajan mummojen silmäterän.
Hoidan sitä hellästi ja se kasvoi ja kasvoi ja kasvoi...taitaa kasvaa vieläkin.

Korkeutta lienee lähes metri ja kukkia tunkee joka haarasta.
Kyllä se on ihana ja monien ihailema jättiläinen.
Oikea arkipäivän ilonpirskahdus. ;)

Kukkeaa kesän jatkoa vaan! Huonekasvit tuovat kesän sisällekin.