Mitä siitä seuraa, kun kuuntelee tuutulauluja työaikaan.

Tässä sen näkee musiikin vaikutuksen.

Tuli niin uneliaita kortteja...

Vähän pelottavaa, kun vanhat, tutut joululaulut on jo alkaneet soida jokapuolella...
Tonttua käy niin sääliksi.

ENNEN tuutulauluja sain sentään koirien suojelusenkelin valmiiksi.
Nämä on vaan niin huonoja kuvattavia. Ehkä siitä tuli vähän naapurin koiran näköinen
ite-taide enkeli ;)

Ja pari lintua. Pääskysen ja sorsan. 

Semmoinen päivä minulle. Millainenhan sinulla?

Nyt on kissat ja porot kortilla

Kun sormenpäät alkaa olla puhki pajun ja rautalangan vääntämisestä, on sopiva hetki

piirtää muutama kortti.

Sain innostusta, kun luin Värjärin pata-blogista suloisista kissanpennuista.

Niinpä korttiaiheisiini livahti kuin vahingossa muutama mirri ;).

Tässä osoite aitoihin kissakuviin : http://viinasilta.blogspot.com/

Rakkaista metsänelävistä piti vielä piirtää jokunen herkä kuva.  Minun jouluni

olisi vähäeleinen, kaunis, hiljainen ja rauhallinen, jos voisin se ihan itse muokata 

mieleni mukaan.

Tässä vielä viimeinen kaaospallo kokeiluni. Sinne muutti joku pikku-uikku asumaan.
On sillä siellä munakin.

Tänään kävin työpaikallani, Työllistämisyhdistyksellä viemässä valmiita töitäni. 
Samalla kuvasin toistenkin tekeleitä. Siellähän on toinen toistaan taitavampia 
kutojia ja ompelijoita tekemässä eri pituisia työpätkiä. Tekijöissä on monia kansallisuuksia
ja hyvin monenlaista taitoa, jolle vaan ei löydy normaaleilta työmarkkinoilta
paikkaa.  Mukavaa, että on tämmöinen mahdollisuus tehdä sitä mitä parhaiten osaa
ja samalla välttyä jäämästä aktiivimallin hampaisiin.
Näitä naisia katsoessa tietää, miten väärä kuva on työtävieroksuvasta, laiskasta
työttömästä. Meitä on vaan monia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty
hääräämään markkinatalouden pillin mukaan.

Siellä ne minun korttini ja muut tekemykset odottaa myös ostajaa :).

Jos kaipaat käsin tehtyjä joululahjoja, niin eksyppä Jyväskylään, Matarankadulle,
Kansalaistoimintakeskus Mataraan (opastekyltit ohjaa sinut kun kadun löydät), siellä Jokikievarin kahvilan ovista sisään ja ihnmettelemään kauniita töitä, joiden hinnat ovat ihan ylettömän matalat. Samalla voit hörpätä kunnon kahvit, tai käydä syömässä Jokikievarissa.

Mennään kuuseen

Kun jotkut menee ongelle, ne menee kalaan, tai jos lähtee keräämään marjoja, menee marjaan.
Me mentiin kuuseen!

Ensin löytyi yksi tosi söötti. Me koristeltiin se heti, että nähtäis, miten hienolle se näyttää. Luppakorva pisti latvatähden, mutta se heiluu vähän vinossa. Oi miten nätti se meistä on!

Sitten Luppis näki toisen liian söpön jätettäväksi torille, joten me otettiin sekin. Eiks ookkin sulonen.

 

Possunen innostui ripustamaan koristenauhoja ja koska sen häntä on tuommoinen kiemura, niin sen mielestä nauhat on parhaimmillaan, kun ne on melkein solmussa. Joo, kyllä siitä hieno tuli, sikamaisen hieno.

Hyvää pikkujoulua vaan sinne blogimaailmaan, toivoo Lumikki-kisu Luppakorvan ja Possusen kanssa. Stiina ei tänään jaksanut kirjotella, joten tästä tuli ihan mun näköinen juttu. ; )

Kysyn vaan

Kun katson ikkunasta ulos ja näen, 

miten lunta sataa 

ja hyytävä tuuli pyyhkii hangen pintaa, uhkaa tulla epätoivo.

Eikö tämä ensinkään lopu? 

Eikö pakkanen muista, että on jo kevät ja sen on vuoro väistyä? Onko jääkausi alkanut ja lumikuningatar saanut vallan?

 Missä on räystäistä tippuva vesi? Missä ensimmäiset muuttolinnut?

Eikö jo edes jostain pitäisi maan kurkistaa pälven lämpäreestä? 

Eikö siinä pitäisi tuoksua multa?

Kysyn vaan. 

Kun tassuja paleltaa sisälläkin.

Kolli

Aikomus oli virkata suloinen kisu mummolle, mutta vaikka kuinka purkasin ja vääntelin ja unissanikin suunnittelin, niin tällainen karski kolli siitä tuli.
Ei tätä kehtaa vanhalle kissa-mummolle lähettää. Täytyy yrittää uudelleen myöhemmin.

 Ja perhonen, josta mainitsin viimeeksi, unohtui kuvaamatta ja meni jo hääparille kortiksi. Teenpä uuden  toiste ja taas erilaisen.

 

Tässä vielä todistusaineistoa siitä, että aurinko on vielä olemassa! Näin sen tänä aamuna.