Nyt on kissat ja porot kortilla

Kun sormenpäät alkaa olla puhki pajun ja rautalangan vääntämisestä, on sopiva hetki

piirtää muutama kortti.

Sain innostusta, kun luin Värjärin pata-blogista suloisista kissanpennuista.

Niinpä korttiaiheisiini livahti kuin vahingossa muutama mirri ;).

Tässä osoite aitoihin kissakuviin : http://viinasilta.blogspot.com/

Rakkaista metsänelävistä piti vielä piirtää jokunen herkä kuva.  Minun jouluni

olisi vähäeleinen, kaunis, hiljainen ja rauhallinen, jos voisin se ihan itse muokata 

mieleni mukaan.

Tässä vielä viimeinen kaaospallo kokeiluni. Sinne muutti joku pikku-uikku asumaan.
On sillä siellä munakin.

Tänään kävin työpaikallani, Työllistämisyhdistyksellä viemässä valmiita töitäni. 
Samalla kuvasin toistenkin tekeleitä. Siellähän on toinen toistaan taitavampia 
kutojia ja ompelijoita tekemässä eri pituisia työpätkiä. Tekijöissä on monia kansallisuuksia
ja hyvin monenlaista taitoa, jolle vaan ei löydy normaaleilta työmarkkinoilta
paikkaa.  Mukavaa, että on tämmöinen mahdollisuus tehdä sitä mitä parhaiten osaa
ja samalla välttyä jäämästä aktiivimallin hampaisiin.
Näitä naisia katsoessa tietää, miten väärä kuva on työtävieroksuvasta, laiskasta
työttömästä. Meitä on vaan monia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty
hääräämään markkinatalouden pillin mukaan.

Siellä ne minun korttini ja muut tekemykset odottaa myös ostajaa :).

Jos kaipaat käsin tehtyjä joululahjoja, niin eksyppä Jyväskylään, Matarankadulle,
Kansalaistoimintakeskus Mataraan (opastekyltit ohjaa sinut kun kadun löydät), siellä Jokikievarin kahvilan ovista sisään ja ihnmettelemään kauniita töitä, joiden hinnat ovat ihan ylettömän matalat. Samalla voit hörpätä kunnon kahvit, tai käydä syömässä Jokikievarissa.

Hiirenpesä

Annetaan kiinanruusun viimeisen kukan ilahduttaa kaikkia alkuun!

Sitten puhutaan hiiristä.  Tai kaaospalloista.  Yritin taas tehdä uuden, pyöreän pajupallon, jossa on aukko. Mutta siitäkin tuli muotopuoli. Samoin kävi seuraavalle ja sitä seuraavalle pallolle.

Mietin että onhan ne hauskoja tuommoisenakin ja iso työ niissä oli, joten jotain käyttöä niille on keksittävä.  Ne näyttivät ihan hiiren pesille...
Niinpä sitten vääntelin muutaman hiiren katiskaverkosta ja pistin pesään asumaan.
Nehän on nyt mini "nukkekoteja, tai hiirikoteja. Kunhan vielä löydän naavaa, tai jotain sopivaa sisustusmateriaalia niihin.

Kaiken pajun ja rautalangan vääntelyn päälle on hyvä päästä ulos raittiiseen ilmaan!
Muistutankin, että nyt on mitä mainioin aika tehdä pieni nuotioretki
jonnekin kauniiseen paikkaan. Nyt ei ole metsäpalo vaaraa, eikä hyttyset kiusana.
Kun on riittävästi nuttua mukana, niin hyvä on nautiskella.
Ja hämärtyvä ilta luo oman tunnelmansa.

Otetaan kaamoksestakin ilo mukaan.