Virkattu tikka kypsymässä

Viime kirjoituksesta onkin aikaa.

Pistän siis kunnon päivityksen tuosta virkkaus urakasta, jonka kanssa

nyt joka päivä seurustelen.

Tässä kokonaiskuva rontista, että aiempia juttuja lukematonkin näkee, mitä on tekeillä.

Tässä on siis tulossa patsas, joka tulee kököttämään puussa Konnevedellä, Käpy-gallerian pihalla.

Katiskaverkko rungon jälkeen tarvittiin vahvistavia tukirakenteita, ettei tikka lörähdä kieroon

tuulen ja lumen vaikutuksesta. Siinä sain apua tekniseltä neuvonantajaltani.

Itse olisin tehnyt paljon huteramman rakenteen. Tässä tarvittiin

miehistä väliintuloa. ;)

Sitten olen virkannut ja virkannut ja purkanut ja virkannut muutaman 
kuukauden. Tuossa siivet päältä.

Pyrin tekemään osapuilleen oikean tikan värityksellä...
vähän pitää soveltaa, ettei mene liian vaikeaksi. 
Mutta onhan mielenkiitoista oppia tietämään, että tikka käyttää 
viirukkaita kalsareita.

 Päälyspöpsyt on asvonsa tuntevan herran tyyliin mustat.

  Pään kuvioissa on haastetta, kun tyypillä on vielä pää vinossa.. 
Miten nuo korvaläpät ja ruokalaput meneekään. Vähän tuonnepäin. 
Netistä selaan tikan kuvia tueksi
ja mittailen melkein rivi riviltä, että palapelin palat mahtuisivat kolosiinsa.

Tässä mennään tänään. Välillä on jumpattava, ettei niskat ja kädet jumitu.
Kun virkkuukoukku on No 2 ja lankana kalaverkon tukinaru ja muurarinlanka,
niin onhan tässä vielä monta silmukkaa tehtävänä.
Ja kun kokonaisuus on kasassa, alkaa yksityiskohtien hiominen.
Onhan tää hullun hommaa. Helpommallakin olis päässyt...
mutta antaa mennä kun alotettiin ;)

Mielenkiintoista!

Mielenkiintoista syksyä sinullekin!

Jatkokertomus tikan tekemisestä.

Täällä höyrytään edelleen TIKKA-patsaan kimpussa.
Se on siis tulossa Konnevedelle, Käpy-gallerian pihapuuhun,
juuri tuohon, johon sovittelin suunnitelmaa.

Vanha kettu joutaa sitten eläkkeelle,
se kenottaa jo vaarallisen takaviistoon ja taitaa laho-reumatismi vaivata
koko kroppaa. Onhan se jo vuosia palvellutkin.

Facebook-kyselyssä tuo ensimmäinen sai eniten kannatusta,

joten sitä aloin väsäämään.

Katiskaverkko rulla vaan auki ja vääntämään rautalangasta mallia. ;)

Hyvällä säällä teen vääntöä pihalla ja naapureilta sai hauskoja mielipiteitä.
Yksi tokaisi: Lähdetkö kalaan? ym hyvää jutustelun aloitusta.
Tämä onkin mielenkiintoinen tapa tutustua uusiin naapureihin!

Tuosta vois ajatella nokkaa...

Kaunista elokuuta vaan sinullekin!

Tikkana patsasrojektin kimpussa

Tästähän jännää tulee.

Tikka on se, jonka saan tehdä Käpy Gallerian pihalle.
Näin raati valitsi mun ehdotuksistani.
Mikäpä otus sinne sopiskaan paremmin ;)

Vähän siinä on pähkäilyä, että saan sen puuhun nakottamaan,
kun kokoa tulee n 1,5m pituussuunnassa.

Hauskaa päänvaivaa.

Eipä ihan helppo virkkausmallikaan. Nyt kuluu aika rattoisasti
jouluun asti.

Jatketaan!
Kuvassa suunnilleen värit katsottu.
Mallissa on vielä miettimistä.

https://www.facebook.com/Patsas-rojekti-1477699022295178/

Facebookin sivu toimiin yhteistyöalustana käpyläisten ja muiden
asiaan hyviä neuvoja antajien välillä.

Tikkaa joka suunnalta ;)

Patsas Rojekti alkaa

Olen kaksi päivää "ahkeroinut" tulevan patsas hankkeen kimpussa.
Tänään on palaveri Konnevedellä sen tilaajan kanssa.
Sitten selviää, millä idealla lähdetään jatkamaan.
Tässä vähän esipähkäilyä tännekin ;)
Hyviä neuvoja otetaan vastaan mielellään!

Puoli vuotta olis aikomus tätä puuhastella.

Katsotaan mikä siitä tuleen.

Kana, tikka, kukka ja pöllö on päässä pyörineet,

mutta voihan siitä susikin tulla.

Katsotaan ;)

Mukavaa elokuuta sinulle, mitä projekteja siellä

puuhaatkaan!

Kuntosalia kerrakseen

Tänään kävin taas dyykkaamassa kylän keskellä olevalla paperin keräys astialla ja jatkoin sitten saaliineeni matkaa pienen Käpy-gallerian suojiin (löytyy muuten Facebookista nimellä KÄPY, Konneveden vanha kirjasto ). Siellä minua odotti vanhat tutut elukkapatsaat. Niinpä taas tuumasta touhottamiseen. Vauvapunkkaan ämpärellinen lämmintä vettä ja sinne liottelemaan vanhoja sanomalehtiä paksuksi muhennokseksi, päälle tapettiliisteri jauhetta ja rakennusliimaa näppituntumalla. Sitä kun aikani hiki niskassa veivasin, niin avot kun tuli tiukkaa ja hyvää massaa, varsinaista tahmaa.

Sitten vaan kipuamaan yläkertaan, jossa ketkumainen kettupatsas odotti uusine yllätyksineen. Aikaisemmin siitä oli jalat vääntyilleet kurjiin asentoihin märän massan painosta ja niiden kanssa sain käyttää kaikki kirurgiset taitoni, että koivista tuli edes siedettävät. Nyt se oli keksinyt nyypähtää vyötäröltä vinoon. Oma vikani tietysti, kun en malttanut olla mättämättä paljon painavaa massaa ketun päähän viime kerralla. 

Nyt minusta alkoi tuntua, että kettu oli muuttunut lähes eläväksi ja viekasteli  kanssani. Hetken sitä kummastelin, kunnes päätin kääntää vahingon hyödyksi. Niinpä läiskin massapuuroa ketun laihoille lanteille ja luiseville rinnuksille ja sen kieroutunut asento alkoi muistuttaa flirttailevaa pimua, joka potkurinsa kanssa kulkee kylällä poikia vokottelemassa... Tai sille se minun silmissäni näytti. Ennenkuin se ilmestys saa todella muotoa, tarvitaan vielä pari punkallista massaa ja pari kuivatusviikkoa. Ellei kettu sitä ennen keksi jotain uutta venkoilua. Nyt sidoin sen kiinni parilla narulla eri kohtiin kattoon. Jospa se malttaisi pysyä kurissa.

Ja kotiin tullessani on taas joka lihas kipeänä massan veivaamisesta ja ketun kimpussa pyörimisestä kaikissa kummallisissa työasennoissa. On se taiteilukin välillä varsinaista liikuntaa. ; )

 Ensimmäinen massakerros.

 Raato pystyyn.

















 

Ilmeen etsintää ...










ja tehostamista.....hohhoi, tästä jo näkee, että kettumainen luonne sillä on!

Tänään kameran patterit loppuivat kesken, mutta laitoin tähän pienen kuvasarjan ketun elämän vaiheista.

Saas nähdä mitä vielä on edessä, ennenkuin se seisoo 69-tien varressa liftaamassa.

Ketun koettelemukset

Olen täällä aiemmin kertoillut isojen paperipatsaiden valmistusvaiheista. Tänään taas vietin kotvasen aikaa niiden seurassa. Jänö alkaa olla massatyön osalta valmis... Tai ainakin siinä pisteessä, etten jaksa siihen puuttua. Pintakäsittelyt on vielä edessä.

Mutta ketun kanssa on saanut painiskella.  Kun ilma on ollut niin kosteaa, sen jalat alkoivat homehtua.  Sain sen raahattua paremmin tuulettuvaan huoneeseen lämpöpumpun viereen .

Siellä se kuivui taas viikon ja tänään oli jalat kuivuneet ja pesin vahvalla Tolulla homeen rippeet pois.  Ryhdyinpä samantien sitten jalkaleikkaukseen. Ketun kintut kun ovat märän massan painosta vääntyilleet kummallisiin asentoihin. Hirtin ketun kattoon kiinni ja väänsin väkivalloin koipea edes pikkuisen järkevämpään asentoon. Siellä se nyt seisoo tuolein tuettuna, uudet massakerrokset pinnassa ja kuivuu seuraavan viikon. Pitkäpiimäistä on paperimassan teko talvella..

Kuvassa näkyy uusi hymy, jonka tänään sen naamalle muotoilin. 
Varmaan vielä kerran sitäkin pitää kehitellä.

Tänään jo melkein alkoi ketuttaa mokoma roikale, mutta ehkä tästä vielä kunnon patsastelija tulee. Onneksi tavoitteena ei ole mikään Michelangelon jalo luomus, vaan hupsu huomion herättäjä, joka tuo iloista virnettä ohikulkijan suupieliin.