Kaamoksen terapiatyö

Tulihan siitä jotakin!

Ilman aivoja tehty pimeän keskitalven nujerrusvirkkuu tuli valmiiksi...

Tai ainakin kasaan omanlaisella tyylillään.

Ihmetelkääs ystävät. ; ) Taitaa olla ensimmäinen valmiiksi asti tullut 

pehmoleluja suurempi virkkaustyö minulta, näpertäjältä.

 

Siitä en ole varma, kenen päällä se tulee elämään, mutta kiva oli tehdä 

ja n:o2 koukulla siinä oli hiukan vääntämistä.

 

Mutta niinpä taittui pahin pimeys. Päivässä on jo melkein 1,5 tuntia enemmän valoa. Jos vaan työt sallii, yritän päästä lenkille juuri valoisaan aikaan ja kerätä aurinkoenergiaa, joka tuppasi vallan loppumaan pimeinä ja sateisina päivinä.

Villapöksyjä jalkaan vaan ja aurinkoa ottamaan, ystävät! ; )

Hömelö päivä

Reissun jälkeinen päivä on usein sumuinen. Tarkoitan sisäistä aivosumua. On niinkuin pää ei ehtisi liikkua niin nopeasti, kuin nyky kulkupelit ja se on vasta matkalla kotiin muun ruumiin jo yritellessä elää mormaali arkea. Semmoinen oli eilinen. 

Illalla tosin pakon edessä sumu haihtui, kun kymmenen lasta jatkoi paperimassa töitään ja kaikilla oli kerrottavaa ja kysyttävää. Vanhat lasittomat silmälasit kun löytyivät varaston nurkasta, niin niistä riitti hupia riehaantumiseen saakka. Mutta tämä on mahdottoman mukava ryhmä. Ei tarvita suurta kurinpalautusta. Pienen pysäyttämisen jälkeen jatkettiin taas innolla muovaamista ja piirtelyä. Villiintyneimmät olivat saaneet massatyönsä kuivumaan. Heidät komennettiin piirtämään sirkus kuvia, joihin voi riehumisintoaan purkaa ja niistä tulikin hienoja. 

Hömelöpäällä ei kummia käsitöitä aloitetaa. Onneksi on tuo kalalankainen terapiatyö. Siihen sain tihrustettua muutaman rivin "muistiinpanoja". 

Tämän mukana tämän päivän terveiset! Oikein mukavaa päivää sinne sinulle!