Joulusta ystävänpäivään on lyhyt matka

Katsikatöiden lomassa tuli muutama joulukortti vielä mieleen

Makeaa ja rauhallista olis tarjouksessa ;)

Mutta sitten ajatukset karkasivat jo ystävänpäivään.
Mielessä pyöri laulu kahdesta puusta.

Niistä tuli talviset versiot .
Tämä tihkusateinen keli kai karsi värimaailmankin hyvin hillityksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle, värikästä, tai harmaata,
mukavaa silti!

Eläimiä jouluun

Tavallisimmin joulukorteissa temmeltävät vain punatulkut, porot ja

jokunen karhu. Olen miettinyt, että eikös kaikki muutkin eläimet vietä

omaa joulua metsän kätköissä?

Minun korteissa ainakin loikkii nyt puput. Mitä niitä nyt pääsiäiseen säästelee?

No hevosethan on päässeet ennenkin joulukortteihin, kun ne vetävät väkeä joulukirkkoon.
Tämä tonttu päätti lähteä ratsastamalla.

On täällä yksi punatulkkukin. Onhan ne niin viehättäviä. Ja viihtyvät uskollisesti
koko pimeän talven ilahduttamassa meitä.

Jouluoravakin, harmaaselkä, auttaa meitä selviämään läpi kylmyyden.

Otetaan hänetkin korttiin!

Ja omppuja! paljon omppuja! Niitä on riittänyt moneen korttiin,
joista tämän nyt esittelen :)

Mitähän seuraavaksi?  Tänään töitä tehdessä olen kuunnellut Muumipappa ja meri - kirjaa
netistä.  Pitää vähän keventää, ettei joulu ala tursua ulos korvista kyllästyttämiseen asti.

Jatketaan kehittelyä! Sinä siellä, minä täällä :)

No nyt se tuli JOULU

Työkaverini vetää hirsiä sohvalla persoonalliseen tyyliinsä.

Minä soitan joululauluja ja yritän löytää

sävelen mieleni perukoilta...

Olisi aika aloittaa joulukorttien väsäily.
Aamulla jo heräämisen rajamailla näin mielessäni
tämmöisen kortin. Omppumato ei ehkä liene tavallisin joulueläin?

Tontut ne on sitäkin tyypillisempiä. Mutta täytyyhän niitä muutama tehdä, varsinkin kun
taustalla soi "tonttu ei vaan saa unta".

Jänikset on nyt jotenkin olleet mielessä. Niitä loikkii joka tarpeeseen.
Miksei voisi olla joulupupukin?

 Tästä sitä jatketaan joulua kohti, vaikka ulkona vasta ruska tekee tuloaan.
Mutta hyvä  on olla ajoissa. ;)

Mukavaa syyspäivää sinulle!

Joulua ja valon tuloa!

Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille täällä pörrääville!
Nautitaan ja huilataan ja syödään kohtuudella.
Avataan sydän joulun viestille.

Kuvissa syksyn tikka rojekti on kiivennyt puuhun asti.
Mitähän seuraavaksi...

MUTTA huomatkaas, että valo lisääntyy jo pikkuhiljaa! :)

Omanlaista joulua!

 Kaikkihan me tehdään joulu just niinkuin itse tykätään, eikö vaan. Eihän meitä kukaan
perinteisiin pakota, paitsi me itse? Eihän.
No...kummasti ne jouluvaatimukset yrittää tunkea näppinsä joka paikkaan
ja ehdotella sitä sun tätä, mikä vain lisää joulustressiä.

Minulla on tänä pimeänä aikana voimat vähissä auringonpuutteesta,
joten olen oikaissut monet mutkat jouluhommista.
Vähän siivoilen, teen semmoista ruokaa, mikä kaikille maistuu (ennen joulua
pidetään neuvottelu siitä, mitä jouluna syödään)
Pikkuisen koristelen.
Eka kuvassa on meidän joulukuusen virkaa hoitava posliinikukka.
Se oli oikein ylpeä roolistaan.

 Joulukirkkona oli montakymmentä vuotta tehtäväänsä hoitanut soittorasiakirkko.
Se alkoi olla raskaasti eläkeiän puolella. Jouluyö, juhlayö sen soittamana
tuli jo niin harvakseltaan plimputellen, että melodiaa ei olisi välttämättä tunnistanut,
ellei sitä olisi joka joulu pari kierrosta kuullut.
Saa nähdä veisasiko se nyt viimeistä jouluvirttään.

Tämän joulukuusen ostin varmaan viisi vuotta sitten. Paketissa se näytti niin söpölle,
n 15cm korkealle minikuuselle. Mutta kun pisti patterit paikoilleen se alkoi vilkutella
värivaloja tehokkaammin, kuin ambulanssi. Aika järkyttävä. Mutta toisaalta sopivan 
surkuhupaisan yliaktiivinen, että omalla tavallaan se tuo hyvää mieltä. 
Siksipä se kuuluu rekvisiittaan edelleen. 
Tänä jouluna sen "juurelle" kerättiin meidän perheen muutamat joululahjat 
ja tunnelma olin...no omalaatuinen ;)

MUTTA tänään, joulupäivänä, on valoa jo 2 minuuttia lisää päivässä! Ja pieni
pistokas värinokkosesta on kasvattanut vähäiset juuren alut! Tämä ainut,
mikä selvisi talvesta tähän asti.
Meillä on siis toivoa!

Melkein korttihuijari

Maalasin elokuussa joulukortteja.

Tunnelma ei ollut hääppönen, En saanut edes joululauluja soimaan, eikä minulla,

hetkenlapsella, ollut joulumielestä aavistustakaan.

mutta sain sentään aikaseksi pienen tontun seikkailemaan

jääkarhun kanssa.

Lähetin ne suomalaiselle korttifirmalle tyrkylle. 

Ovathan he joskus ennenkin minun korttimalleja ostaneet,

 jospa nytkin...

Odottelin vastausta, mutta mitään 

ei kuulunut...

eivät siis kelvanneet.

Jonakin päivänä kaupan kassalla

katselin korttihyllyä ja huomasin tutun näköisiä kortteja!

Eivät ne minun tekemiä olleet, mutta jonkun ajatukset olivat liikkuneet samoissa

ympyröissä: Jääkarhu ja pikku tonttu niissä seikkaili.

 Uteliaana käänsin kortteja, tutkiakseni, kuka on tuo samanmielinen, mutta
siellä oli kummaa kiinan koukeroa valmistajan nimen kohdalla.
Voihan nenä, kun en kiinaa osaa, muuten olisin ottanut yhteyttä salaiseen sielunsiskooni,
tai kuka lie olisikaan ;) 
Olisin kysellyt, kumpi meistä idean varastikaan ja tuliko se maapallon läpi, 
vai kiersikö ympäri.

Maailma on pieni ja ihmiset yllättävän samanlaisia.

Tässä minun korttini sinulle!
Oiken hyvää ja siunattua joulua tähän pimeän keskelle!

Joulutoivotuksia, osa 1

Lumettoman joulukuun kortti Keski-Suomesta. Lumiraja, missä lienee, 
täällä näyttää tältä tänään.
Siis lumetonta, vaan ei ilotonta joulua sinulle!

Mennään kuuseen

Kun jotkut menee ongelle, ne menee kalaan, tai jos lähtee keräämään marjoja, menee marjaan.
Me mentiin kuuseen!

Ensin löytyi yksi tosi söötti. Me koristeltiin se heti, että nähtäis, miten hienolle se näyttää. Luppakorva pisti latvatähden, mutta se heiluu vähän vinossa. Oi miten nätti se meistä on!

Sitten Luppis näki toisen liian söpön jätettäväksi torille, joten me otettiin sekin. Eiks ookkin sulonen.

 

Possunen innostui ripustamaan koristenauhoja ja koska sen häntä on tuommoinen kiemura, niin sen mielestä nauhat on parhaimmillaan, kun ne on melkein solmussa. Joo, kyllä siitä hieno tuli, sikamaisen hieno.

Hyvää pikkujoulua vaan sinne blogimaailmaan, toivoo Lumikki-kisu Luppakorvan ja Possusen kanssa. Stiina ei tänään jaksanut kirjotella, joten tästä tuli ihan mun näköinen juttu. ; )

Kameran kapina.

Kamera on alkanut kapinan. Se jää aina kotiin.

On ollut paljon touhua. On menossa kolme eri kädentaito kurssia, avustajan töitä ja pari pupun poikasta on syntymäisillään paperimassasta. Niin ja vielä yksi taulu Vapaaseurakunnan seinälle. Ja aina kun lähden näihin hommiin, en muista ottaa kameraa kyytiin.

Mutta kotona sentään tyhjällä hetkellä on tullut rentouduttua virkkuukoukun seurassa ja nyt ei kamera pääse pakoilemaan.

Tässä muutama kuva Luppakorvasta ja valkoisesta lampaasta.

Joulun enkelitkin harjoittelevat paimenten yllättämistä. ; )
Enää kuukausi jouluaattoon. Otetaan tyynesti, ystävät.