Mutta tänään oli juuri sopiva sää maalata nalle.
Ensin pistin vaaleaa pohjaväriksi. Jotain lateksin serkkua, mitä sattui olemaan.
Sitten sekoitin sopivan ruskean ja lärväsin pintaan.
Ja siihen päälle toista ruskeaa ja kolmatta ja paria harmaata ja mustalla kuono ja silmien korostus.
Ja vielä pisara valkeaa, että tulee pieni pilkahdus silmiin.
Siinäpä iso osa päivästä vierähti muita murheita miettimättä.
Massan kuivatteluvaiheessa repesi nallen sydämen kohdalle aukko. En raaskinut sitä peittää, se tuntui tulleen just oikeaan paikkaan ja antoi ajatusta työlle. Silloin en vielä arvannut, että itsellä on yllättävä asumusero edessä. Nyt tuntuu, niinkuin joku alitajuinen juttu olisi pistänyt tekemään siihen heikon kohdan ja nallen sydän murtui viestinä siitä, mikä oli jo vaikuttamassa, mutta mitä en itse nähnyt.
Mietin nallelle nimeksi jotain särkyneestä sydämestä, mutta ehkäpä nallella onkin sydän auki ja se on valmiina ottamassa vastaan uutta elämää pilke murheen vierellä silmäkulmassa... Siksi nimi: " Avaa sydämesi mulle... " ; )
Tässäpä toivutaan maalausterapian ja ystävien rukousten avulla. Onneksi on kevät, eikä luonnossa tulvivaa iloa voi ohittaa.
Tuomen hiirenkorvat tuokoot iloa sinunkin tähän hetkeen!
