Nyt on kissat ja porot kortilla

Kun sormenpäät alkaa olla puhki pajun ja rautalangan vääntämisestä, on sopiva hetki

piirtää muutama kortti.

Sain innostusta, kun luin Värjärin pata-blogista suloisista kissanpennuista.

Niinpä korttiaiheisiini livahti kuin vahingossa muutama mirri ;).

Tässä osoite aitoihin kissakuviin : http://viinasilta.blogspot.com/

Rakkaista metsänelävistä piti vielä piirtää jokunen herkä kuva.  Minun jouluni

olisi vähäeleinen, kaunis, hiljainen ja rauhallinen, jos voisin se ihan itse muokata 

mieleni mukaan.

Tässä vielä viimeinen kaaospallo kokeiluni. Sinne muutti joku pikku-uikku asumaan.
On sillä siellä munakin.

Tänään kävin työpaikallani, Työllistämisyhdistyksellä viemässä valmiita töitäni. 
Samalla kuvasin toistenkin tekeleitä. Siellähän on toinen toistaan taitavampia 
kutojia ja ompelijoita tekemässä eri pituisia työpätkiä. Tekijöissä on monia kansallisuuksia
ja hyvin monenlaista taitoa, jolle vaan ei löydy normaaleilta työmarkkinoilta
paikkaa.  Mukavaa, että on tämmöinen mahdollisuus tehdä sitä mitä parhaiten osaa
ja samalla välttyä jäämästä aktiivimallin hampaisiin.
Näitä naisia katsoessa tietää, miten väärä kuva on työtävieroksuvasta, laiskasta
työttömästä. Meitä on vaan monia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty
hääräämään markkinatalouden pillin mukaan.

Siellä ne minun korttini ja muut tekemykset odottaa myös ostajaa :).

Jos kaipaat käsin tehtyjä joululahjoja, niin eksyppä Jyväskylään, Matarankadulle,
Kansalaistoimintakeskus Mataraan (opastekyltit ohjaa sinut kun kadun löydät), siellä Jokikievarin kahvilan ovista sisään ja ihnmettelemään kauniita töitä, joiden hinnat ovat ihan ylettömän matalat. Samalla voit hörpätä kunnon kahvit, tai käydä syömässä Jokikievarissa.

Hallittua hermoromahduspäivää ja muita viisauksia

Välillä rautalangan tuijottelu alkaa käydä silmiin.

Ei enää erota mikä lanka meni mistäkin kohdasta. Sillon on pidettävä

tauko ja tehtävä jotain ihan muuta.

Aloin miettimään, että miksi ihmeessä ihmiset toivottelevat toisilleen vain hyvät joulut 

ja muut vakituiset, kun elämä on täynnä hyviä syitä muistaa ystävää kortilla.

Tässä muutama "viisas" ajatus:

Tästä vois ainakin haaveilla ;)
Kun taas Romahduspäiviä löytyy sillon tällön... Miksei vielä ole 
kansainvälinen hermoromahduspäivä kalenterissa? Sen kuuluisi olla
liputuspäivä!

Oleilupäivää meistä moni kaipaa!  Semmoisen arvoistusta pitäisi nostaa ohi
kaikenmaailman markkinamiesten lietsomien hilirimpsis päivien.
Mikään ei olisi parempaa mielenterveydenhoitoa, kuin kunnon
laiskottelu sillontällön.

Sitten jaksoin taas vääntää rautalangasta.
Tässä enkelin tekele, jonka mekon helmoissa voisi polttaa kynttilää,
tai antaa pienen kukan kasvaa ja kiipeillä mekkoa pitkin.

Kuovi syntyi taas hukkapaloista melkein kokonaan.
Se tarvinnee vielä jonkin jalustan, että se pysyy vakaammin pystyssä.

Pääskysestä tuli niin henkäyksen ohut, ettei siitä saanut yhtään kunnon kuvaa.
Jotenkin se oli vain tehtävä just semmoinen.  Lähes olematon.
Sen joudut nyt kuvittelemaan.

Huomenna vien taas viikon tuotokset Työllistämisyhdistykselle. Siellä työskentelee 
kymmenkunta etevää käsityöläistä kutoen, virkaten ja ommellen taidokkaita töitään.
Sinne kannattaa mennä ostoksille. Hinnatkin on ihan mahdottoman matalat.
Jyväskylässä, Mataran talossa, Matarankadulla tämä paikka löytyy. Samasta ovesta kuin
Jokikievarin kahvila kannattaa sisään rynniä.

Tervemenoa vaan!

Rojektin uusi alku

Tänään
9.9. klo 9
Menin Jyvässeudun työllistämisyhdistyksen tiloihin aloittaakseni uuden 
3kk kestävän työkokeilun.  Mikä mainiointa, siinä on 
luvassa käsitöitä ja suunnittelua,
ihan sitä parasta mitä työltä voisi toivoa.

Onneksi saan työni tehdä etätyönä kotoa käsin, sillä jo tunnin oleskelu 
niissä tiloissa muistutti minua home-ja pölyaltistuksestani (mokomakin riesa 
ajaa minut vielä teltta-asujaksi!). 

Alkuopastuksen jälkeen ajelin etsimään materiaalia. Tällä kertaa pieniä 
pahvilaatikoita ja sitten kotiin aloittamaan askartelun.

Add caption

Ajatus oli alkaa päällystämään kauniita lootia lahjapakkauksiksi...

No tänään homma meni verryttelyn nimiin. Vie vähän aikaa saada pää ja kädet

tekemään saumatonta yhteistyötä ja koti tuntumaan työpajalta. Tiedätte

varmaan tunteen? 

 Jospa huomenna ei henkeä ahdista, eikä päätä säre, vaan pääsee uppoutumaan
käsillä tekemisen terapeuttiseen rytmiin ;)

Loppukevennykseksi kuva kiinanruusustani, joka on jaksanut kukkia koko kesän!

Oikea ilahduttaja :) Siinä ilahdutusta teillekin!