Viime yönä meidän metsiin satoi laulu.
Eilen oli vielä hiljaista. Vain kaukainen mustarastas viritteli jossain viuluaan.
Tänä aamuna metsä visersi. Vienosti vielä, mutta se oli sydämeen käyvän konsertin ihana alkusoitto.
Yöllä oli ollut pieni pakkanen. Se taiteili surkeat kuraropakot ihmeellisiksi savireliefeiksi.
On jotenkin lohduttavaa, miten kurja kura on toiselta luonnoltaan kaunista savea,
jonka sielussa on salaperäisiä värejä.
Vain viimeiseen kuvaan lisäsin vähän värikylläisyyttä.
Ne olivat lumoavia.
Niissä on muistutus luomiskertomuksesta.
Miten Jumala loi tomusta.
Jospa nämä ovat harjoitelmia
seuraavia luomistöitä varten? ; )
Mutta
Tässä on minun kuntosalini.
Kun raahaan komeita karahkoita naapurin metsähakkuiden jäljiltä kotiin ja pienimmät pokasahalla pilkon saunapuiksi, niin jo on syksyyn mennessä emännällä muutama lihas pienessä olemuksessaan ; )Tämä on hyvää vastapainoa virkkaamiselle.
Iloisesti soi saha, kun lintukuoro kannustaa lauluillaan vieressä.
Mukavaa päivää sinullekin!
