Tää.

Oiskohan se tää... ; )
Otteita valokuva-albumistani.

Työpaikan metsästys

Onhan tää mielenkiintoista metsästää työpaikkoja tässä elämän vaiheessa. Kun on ikää jo riittämiin ja vielä semmoinen ammatti, ettei joka nurkalla löydy ammattia vastaavaa työtä, niin aikamoista arpapeliä tuntuu olevan. Mutta eipä voi minua syyttä yrittämättömyydestä. Pilan päiten hain vielä ihan hassujakin paikkoja, kumma kun eivät huolineet. Edes radiotoimittajaksi. ; ) Nyt alkaa huumori tästä hommasta loppua.

 

 Täytynee keskittyä muuhun, vaikkapa kotimökin etsintään. Jotain extreemeä tästä vielä kehittyy, niin luulen ; ) Monta torppaa olen katsastanut jo, mutta aina on tullut joku este, miksi ne eivät ole tulleen minun kodikseni. Kai ne loppujen lopuksi ovat vain olleet jollekin muulle tarkoitettuja koteja? Jossain lienee se hiirenkolo, joka on minua varten...

 

No tässä välillä olen saanut virkatuksi yhden liinakummajaisen. Väriä siihen halusin, ja taisin saadakin.

 

 

Tämmöisen väkkyräisen.

Ei ehkä ihan perinteisin pitsiliina, liekkö ensinkään pitsi? Liina kumminkin.

 

 

Ehkä vien sen mammalleni kevään iloksi?

Iloa sinullekin tähän päivään!

Varokaa heräileviä karhuja!

Kannattaa liikkua varoen, jos tahtoo nähdä...tai välttää karhun metsässä liikkuessa. Luin, että kun karhu herää, se on aluksi pöperöpäinen ja jähmeä, niinkun moni meistä ennen aamukahvia. Pikkuhiljaa se vetristyy, se alkaa liikkumaan ja kohta puolen vuoden nälkä herää...

 

Tämä karhu taisi yrittää nousta kesken unien jossain Konneveden metsässä. Ilmeestä päätellen unet olivat olleet mukavia, mutta nouseminen sujui niin hitaasti, että luulin sitä ensin kiveksi.

Pitää käydä katsomassa, saako tuleva takatalvi sen painumaan takaisin pehkuihin.

 

Mukavaa kevättä sinulle tänään! ; )

Suomalaisen sielun viritysmusiikkia.

                                            Suomalaisen sielun viritysmusiikkia.

Piirretään!

Tulikin pitempi tauko kynän käyttöön, kun elämä heilutti kovasti ja virkkaus toimi hyvänä mielen lataamona tässä välillä. Mutta nyt alkaa kuvat taas hakea ulostulo reittejään.

                                               Sisäinen kauhukakara.

Piirrän tätä omaa "valokuva-albumia". Aina päivän mielialan mukaan. 

Tämmöistä verryttelyä ; )

Tänään muuten paistoi aurinko! Voi miten kaikki näytti ja tuoksui keväälle! Kiipesin töistä tullessa Ahvenpyhälle nauttimaan säästä ja maisemasta.

Matkalla jossain kohtaa elämässä

 

Nyt on käsityöt jääneet sivuun.

Välillä pitää lukea kirjoja. Erilaisten ihmisten elämänkertoja,

naisevankelistojen vaiheita, eräkirjoja, elämän viisauskirjoja.

Kirjastot ovat varsinaisia aarreaittoja ja ystävien kirjahyllyistä löytyy lisää herkkupaloja.

 

Toisinaan ostan kirppareilta kirjoja, jotka on kiva jatkaa kiertämään seuraavalle lukijalle, joka taas saa pistää ne eteenpäin, ettei nurkkiin kerry liikaa tätäkään sorttia. Ja kun oikein huonon kirjan ostaa vahingossa, voi siitä askarrella jotain mukavaa. Yhdeltä kirpparilta sainkin kassillisen kirjoja ilmaiseksi vietäväksi lasten taidetyöpajaan.

 

Ja kuva kertoo muuten elämän vaiheesta...

Jonnekkin tästä ollaan matkalla, mutta suunta on vielä hakusessa. Askel kerrallaan. ; )

Ei hätää. Voi vaikka hyräillä "Maan korvessa kulkevi", mennessään.