Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperimassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paperimassa. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. elokuuta 2014

Puskista - näyttelyyn kutsu


PUSKISTA
Kierrätyssulhanen toivottaa kaikki tervetulleiksi näyttelyyn!

 Laukaan kirjastoon
Vuojärventie 2

Esillä Emilia Tullan ja Nelli Rantasen grafiikkaa
ja Stiina Koivukankaan paperimassa tyyppejä.

Näyttelyyn pääsee syyskuun ajan 
kirjaston aukiolo aikoina.


Tänään tyypit istuu mun autossani, sulhanen etupenkillä turvavöissä ja kohta ajetaan Laukaaseen pystytys hommiin. Siellä pääsee tämän kesän uurastus esiin. Niin ja pari vanhempaakin hömpsötystä 
; ) 

Tytöt taas ovat tehneet hienoa grafiikkaa. Kannattaa tulla ihmettelemään.

Semmoisin terveisin tänään.
Mukavaa syksyn alkua vaan!

torstai 7. elokuuta 2014

Keskeneräinen perhepotretti.

Hommat jatkuu.


Aurinko kuivattaa sukkelasti.


Naapureille vähän ihmettelemistä, kun korkotiilin pää kuivaa pyykkitelineessä... ; )


Perhepotretti tässä vaiheessa. Maalikauppaan pitää päästä ensi viikolla. Tänään on muita töitä.

Mukavaa loppukesää sinulle!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kierrätys sulhanen

Tämä kesä ei suosi paperimassa taiteilua.
Tänäänkin ehdin muutaman tunnin ulkona läträtä, kun jo ukkoskuuro komensi sisähommiin.

Siksipä nurkat tursuaa keskeneräisiä väsäyksiä.


Mutta eikö niin, että tänä päivänä, kun kierrätys on niin hyödyllistä ja ihmissuhteet niin horjuvaisia, 
voitaisi yhdistää nämä kaksi osaa elämästä...ja...no.

Tänään pääsin kehittelemään omaa kierrätys sulhasta.


Tässä vaiheessa sen todellinen luonne näkyy, kun paperimassa ja maali ei peitä sisintä. 
Onpa muovipulloillekin käyttöä. ; )


Ilme tulee kovasti muuttumaan ajanoloon...

Tässäpä askarteluvinkki meille sinkkunaisille. ; )

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Resepti paperimassaan mun tyylillä

Kirjoitanpa pikaohjeen paperimassan tekoon, miten minä sen hoidan. Viisaita ja tarkkoja ohjeita löytyy kyllä netistä, mutta kun tarvii PALJON massaa ja usein, niin ainakin minä teen vähän ronskimmalla otteella.
 
Otetaan ämpäri, vauvapunkka, pesuvati ja pistetään yli puolilleen vettä.
 
Otetaan pehmeitä, niitittömiä sanomalehtiä, ei kiiltäväpintaisia mainoksia yms. Turhia repimättä rutataan sivu kerrallaan veteen ja sinne se liukenee pienellä pyörittelyllä. Voit käyttää kumihanskoja,( jos et tykkää mustista sormista) ja aluksi jotain kepakkoa sekoituskauhana.
 
Jatka lehtien liotusta veteen, kunnes sinulla on tiukka ja raskaasti käänneltävä seos astiassa, niin että voimiesi takaa saat sitä vääntää.
 
Ripottele sekaan tapettiliisterijauhetta ja sekoita hyvin. Kun seos alkaa tuntua käsissä liukkaalle ja muotoiltavalle, niin hyvä.
 
Lisää vielä puuliimaa, tai rakennusliimaa, tai mitä vaan vesiliukoista liimaa jos haluat kestävämpää, mutta liisterikin riittää, jos teet pieniä töitä.
 
Mitä paremmin olet möyhentänyt paperin ja sekoittanut aineet, sitä sileämpää jälkeä saat. Joku tekisi koneen avulla varmaan sekoituksen, minulle riittää käsivoimat.
 
 
Sitten vaan ... Niin, muistithan tehdä katiskaverkosta rungon, jonka päälle alat massaa rakentelemaan alhaalta ylös päin ja omintakeisia tukisysteemeitä kehitellen? Mitä korkeamman teet, sitä vahvemman rungon tarvit tehdä, ettei se märän massan painosta lysähdä. Isoa työtä pitää välillä kuivatella, sillä massa on tosiaan painavaa märkänä.
 
Siitä vaan kokeilemaan! Hellepäivinä ulkona saat nopeimmin työt kuivumaan.
 
Lopuksi voi työt maalata mielen mukaan ja jos tahdot pitää niitä ulkona, pidä huoli, että pintakäsittely on niin tiivis, ettei kosteus pääse massaan asti ja käytä ulkomaaleja-lakkoja-lasikuitua...
 
Toivottavasti tässä on kesähuvia jollekulle teistä ; )
 
 
Kukkeat terveiset vielä vilupäivän keskeltä!
 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kuivamassa

 
Nyt tuli sopivat säät paperimassan tekemiseen. Tämä homma on niin sotkuista ja hitaasti kuivuvaa, että sen tekeminen hellesäällä on parasta "pihatyötä". Jänönen kuivaa jo pyykkien kanssa kilpaa.
 
 
Kaiken maailman matonkude viritykset auttavat, ettei korvat lörpsy silmille, massa kun on märkänä sen verran painavaa.
 
 
 
jänösen kaveri, pikku Kettunen paistattelee ihanassa auringossa.
 


Millonkas ne urheilukisat alkoivatkaan? ; )

 

tiistai 28. toukokuuta 2013

Pikku projekti paperimassasta.

Kai minulta puuttuu itsesuojeluvaisto.
Syksyllä keksin, että pitää tehdä mainoseläimet KäpyGallerialle. JOO! Kiva homma.
 Äkkiäkös minä ne väsään. 

Syksyllä heti aloitin. Sain katiskarungot valmiiksi. Joulun jälkeen pääsin jatkamaan. Ja sitten sain jatkaa....ja jatkaa ja jatkaa. Koko kevään kerran viikossa monta tuntia olen näiden kanssa painiskellut. Pikkaisen jo alkoi maistua puulta ainainen paperimassan veivaaminen. Ja varsinkin tuo lasikuitupinnoitus ylitti taitoni ja voimavarani. Onneksi välillä sain työkavereita, muuten vääntäisin vieläkin massaa vauvapunkassa. 
Kiitos vaan kovasti Emilia ja Marja-Leena!

Mutta nyt ollaan tässä! 
KIVA! Melkein valmiina.
Paljon on opittu, ihan vähän viisastuttu (en enää ikinä lupaa.... Paitsi huomenna ehkä )
Hyvä kuitenkin kun tuli ryhdyttyä.

 

 "Tekevälle tuppaa sattuilemaan


 Varsinkin jos sattuu tuppailemaan


 Ja löysä päässä lähtee hattuilemaan


 Eikä sorru vanhaan vitsiin ,eikä vilunkiin."
(jonkun oikean runoilijan runo se on )


Näin se on ystävät hyvät!
Jatketaan leikkimistä!

torstai 16. toukokuuta 2013

Avaa sydämesi mulle

On pitänyt välillä vetää henkeä käsitöistä ja riehua pihalla milloin kirves, lapio, tai talikko kädessä.
Mutta tänään oli juuri sopiva sää maalata nalle.



 Ensin pistin vaaleaa pohjaväriksi. Jotain lateksin serkkua, mitä sattui olemaan.



 Sitten sekoitin sopivan ruskean ja lärväsin pintaan.



Ja siihen päälle toista ruskeaa ja kolmatta ja paria harmaata ja mustalla kuono ja silmien korostus.



Ja vielä pisara valkeaa, että tulee pieni pilkahdus silmiin.
Siinäpä iso osa päivästä vierähti muita murheita miettimättä.

Massan kuivatteluvaiheessa repesi nallen sydämen kohdalle aukko. En raaskinut sitä peittää, se tuntui tulleen just oikeaan paikkaan ja antoi ajatusta työlle. Silloin en vielä arvannut, että itsellä on yllättävä asumusero edessä. Nyt tuntuu, niinkuin joku alitajuinen juttu olisi pistänyt tekemään siihen heikon kohdan ja nallen sydän murtui viestinä siitä, mikä oli jo vaikuttamassa, mutta mitä en itse nähnyt.

Mietin nallelle nimeksi jotain särkyneestä sydämestä, mutta ehkäpä nallella onkin sydän auki ja se on valmiina ottamassa vastaan uutta elämää pilke murheen vierellä silmäkulmassa... Siksi nimi: " Avaa sydämesi mulle... " ; )

Tässäpä toivutaan maalausterapian ja ystävien rukousten avulla. Onneksi on kevät, eikä luonnossa tulvivaa iloa voi ohittaa.



Tuomen hiirenkorvat tuokoot iloa sinunkin tähän hetkeen!

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Hämmentynyt katse


 Kovin on karhu-paran naama vielä muotoa vailla. Hämmentyneenä tuo katselee just lärvätyillä kosteilla massakasvollaan, joka tulee saamaan lisäilmettä, kunhan pohja kuivuu. Kannoin 
 hänet aurinkoisen ikkunan eteen saamaan lämpöhoitoa.



Siinä on hyvä istuksia viikko ja katsella maailman menoa. Sydämen kohdalle on kuivunut repeämä. Ehkä sieltä pääsee tunteet pihalle. 



Kevätmasennus alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

Täälläkin alkaa hanget vähitellen väistymään ja luvassa on jo muutaman päivän päästä lämpimämpää. Jospa tämäkin talvi saadaan katkaistua ja raparperin muhkeat idut pääsevät puskemaan mullasta kohti aurinkoa.

Hyvää tätä päivää sinulle! ; )

perjantai 5. huhtikuuta 2013






Kiitos!
Sain Kotipellon Tannilta tunnustuksen hauskuuttamisesta ; )
Jostain syystä just sitä haluankin jakaa näillä kummallisilla otuksillani, pienen palan iloa arkeen.

Ota tästä bloginappi omaan blogiisi, kiitos
 Minä haluan tunnustuttaa tätä  http://teeitsepuutarhaan.blogspot.fi/  kerrassaan mainiota blogia, josta saa kutinaa puutarhavarpaiden alle. Käykääs tutkimassa ja antamassa omia vinkkejänne!


 

 Tässä pari lepokuvaa paperimassa rojektista. Jalkapohjiaan kuivattelevat .



 Pupu pitkällään, kettu kyljellään.


Nyt vaan odotellaan lumien sulamista, että pääsen pihalle sivelemään lasikuituhartsia pyyhkäisyn pintaan... Ja sitten maalit! ; ) Se on kivaa.


Otetaan mekin välillä rennosti! Kuivatellaan elämän roiskeita ; ).

Tässä vielä yksi tyyppi... Sen runko syntyi jo muinoin, mutta nyt samoilla sotkuilla se alkoi saada massaa pintaansa.



Korpivilosohville tuppasi tulemaan kevätmasennusta, joten piti sitoa kuono verhotankoon, ettei vallan romahda. Pitäisiköhän tuota terapiaa kokeilla itsellekin synkkinä päivinä?

Kaunista kevätpäivää sinulle! Toivottavasti tänään ei masenna! ; ) Kyllä se kevät vielä tulee ja muuttolinnut. Mustarastas tuli jo meille kertomaan terveisiä keväältä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Sekatyömies päiviä

Nyt on tullut puuhattua vähän sitä ja tätä.
Risupötkö venyi vielä metrin, sitten se hiipui loppuun.



Seuraavaksi se tahtoi kääntyä kiepille... Ja niin siitä tuli suuri rinkeli...tai jättiläisen ovikranssi?


Jään seuraamaan itsekin, minne tämä työ minut vie ; ). Mukavaa on ollut ulkona puuhatessa.

Paperimassapatsaat ovat myös jatkaneet elämäänsä. Voi olla että massa osio on valmis nyt ja seuraavaksi mietitään värejä pintaan. Mutta kunhan työt ovat kuivuneet, näkee vielä, mitä  pitää korjailla. Siellä ne nyt makaavat Käpy-gallerian lattialla ja kuivattavat jalkapohjiaan.

Virkannutkin olen, mutta varoen. Mitä ihmettä te virkkuusiskot teette, ettei niskanne tule vallan kipeäksi? Neuvokaas vähän!  Tänään kävin hierojalla ja se tuntui pökerryttävän mukavalle, kun veri taas alkoi virrata pääkoppaani.

Semmoista tähän päivään. Entä sinulla?

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kuntosalia kerrakseen

Tänään kävin taas dyykkaamassa kylän keskellä olevalla paperin keräys astialla ja jatkoin sitten saaliineeni matkaa pienen Käpy-gallerian suojiin (löytyy muuten Facebookista nimellä KÄPY, Konneveden vanha kirjasto ). Siellä minua odotti vanhat tutut elukkapatsaat. Niinpä taas tuumasta touhottamiseen. Vauvapunkkaan ämpärellinen lämmintä vettä ja sinne liottelemaan vanhoja sanomalehtiä paksuksi muhennokseksi, päälle tapettiliisteri jauhetta ja rakennusliimaa näppituntumalla. Sitä kun aikani hiki niskassa veivasin, niin avot kun tuli tiukkaa ja hyvää massaa, varsinaista tahmaa.

Sitten vaan kipuamaan yläkertaan, jossa ketkumainen kettupatsas odotti uusine yllätyksineen. Aikaisemmin siitä oli jalat vääntyilleet kurjiin asentoihin märän massan painosta ja niiden kanssa sain käyttää kaikki kirurgiset taitoni, että koivista tuli edes siedettävät. Nyt se oli keksinyt nyypähtää vyötäröltä vinoon. Oma vikani tietysti, kun en malttanut olla mättämättä paljon painavaa massaa ketun päähän viime kerralla. 

Nyt minusta alkoi tuntua, että kettu oli muuttunut lähes eläväksi ja viekasteli  kanssani. Hetken sitä kummastelin, kunnes päätin kääntää vahingon hyödyksi. Niinpä läiskin massapuuroa ketun laihoille lanteille ja luiseville rinnuksille ja sen kieroutunut asento alkoi muistuttaa flirttailevaa pimua, joka potkurinsa kanssa kulkee kylällä poikia vokottelemassa... Tai sille se minun silmissäni näytti. Ennenkuin se ilmestys saa todella muotoa, tarvitaan vielä pari punkallista massaa ja pari kuivatusviikkoa. Ellei kettu sitä ennen keksi jotain uutta venkoilua. Nyt sidoin sen kiinni parilla narulla eri kohtiin kattoon. Jospa se malttaisi pysyä kurissa.

Ja kotiin tullessani on taas joka lihas kipeänä massan veivaamisesta ja ketun kimpussa pyörimisestä kaikissa kummallisissa työasennoissa. On se taiteilukin välillä varsinaista liikuntaa. ; )














 Ensimmäinen massakerros.



 Raato pystyyn.

















 

Ilmeen etsintää ...










ja tehostamista.....hohhoi, tästä jo näkee, että kettumainen luonne sillä on!







Tänään kameran patterit loppuivat kesken, mutta laitoin tähän pienen kuvasarjan ketun elämän vaiheista.

Saas nähdä mitä vielä on edessä, ennenkuin se seisoo 69-tien varressa liftaamassa.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Ketun koettelemukset

Olen täällä aiemmin kertoillut isojen paperipatsaiden valmistusvaiheista. Tänään taas vietin kotvasen aikaa niiden seurassa. Jänö alkaa olla massatyön osalta valmis... Tai ainakin siinä pisteessä, etten jaksa siihen puuttua. Pintakäsittelyt on vielä edessä.



Mutta ketun kanssa on saanut painiskella.  Kun ilma on ollut niin kosteaa, sen jalat alkoivat homehtua.  Sain sen raahattua paremmin tuulettuvaan huoneeseen lämpöpumpun viereen .



Siellä se kuivui taas viikon ja tänään oli jalat kuivuneet ja pesin vahvalla Tolulla homeen rippeet pois.  Ryhdyinpä samantien sitten jalkaleikkaukseen. Ketun kintut kun ovat märän massan painosta vääntyilleet kummallisiin asentoihin. Hirtin ketun kattoon kiinni ja väänsin väkivalloin koipea edes pikkuisen järkevämpään asentoon. Siellä se nyt seisoo tuolein tuettuna, uudet massakerrokset pinnassa ja kuivuu seuraavan viikon. Pitkäpiimäistä on paperimassan teko talvella..

Kuvassa näkyy uusi hymy, jonka tänään sen naamalle muotoilin. 
Varmaan vielä kerran sitäkin pitää kehitellä.


Tänään jo melkein alkoi ketuttaa mokoma roikale, mutta ehkä tästä vielä kunnon patsastelija tulee. Onneksi tavoitteena ei ole mikään Michelangelon jalo luomus, vaan hupsu huomion herättäjä, joka tuo iloista virnettä ohikulkijan suupieliin.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kehitysoppia




Hymyileekö jänikset?
Rusakot ainakin
virnuilevat!

Aikanaan, kun meillä oli 
kääpiömäyräkoira ja kävelin
sen kanssa pellon reunaa, siellä
rusakot näyttivät kovin
hyväntuulisilta, kun olivat
puolet suurempia
kuin urhea koirani.

Ja koira yritti olla huomaamatta
koko otuksia, ettei itsetuntonsa
aivan romahtanut.







 Minusta on hauskaa näyttää näitä 
keskeneräisiä tekemisiä. 
Itse seuraan uteliaana, miten 
nämä kasvavat ja kehittyvät. 
Toivottavasti et pitkästy.

Jänönen sai kolmannen 
kasvomuunnoksen tänään. 
Kun tukinaruja voitiin 
jo ottaa pois,
pääsin muovaamaan kaulaa 
ja siinä samassa koko 
pärstävärkki tuntui
kaipaavan pientä kehittelyä.

Jokohan tämä olisi se lopullinen 
hymy? Silmät tulevat vasta 
maalaus vaiheessa esiin.





Mutta lihaksia...
niitä tarvitaan vielä lisää.











  




 Ketun hymy On Emilian muovaama, siihen 
en tällä kerralla puuttunut, mutta muuten
kettunen lihoi moniaita kiloja. Sen ruipelot
kädet ja jalat saivat taas yhden
paksunnoksen ja vartalo oman osansa. 

Häntää ja vartaloa teen varovasti vähitellen,
että osa ehtisi kuivaa, ennenkuin jatkan,
jonkun patsaan olen saanut 
lysähtämään kasaan,
kun innoissani lisäsin raskasta
paperimassaa liian vauhdikkaasti.

Tarvitaan vielä monta vauvapunkallista
massaa ja monta vierailua
kylän paperinkeruu laatikolla...

Suloista joulua!

Oikein mukavaa, siunauksellista, levollista ja mitä nyt itsekukakin kaipaa, semmoista joulun aikaa jokaiselle! Tässä katis...