Eläimellistä verkkokurssia

Kun pääsin näiden pikkuotusten makuun, niin niitä alkoi putkahdella

enemmänkin.  

Pikku tirppanen sai kaverikseen oravan.

Seuraavaksi lensi västäräkki pöydälleni. Se onkin minun mielilintuni...yksi niistä.

Pullukka punatulkku tarvii vielä varpaat, kunhan keksin, miten ne parhaiten sijoitan.

Yksi kynttilälyhtykin tuli valmiiksi. Harmi, ettei hämärässä otetuista kuvista tullut mitään.
Minun välineistöllä ei käsi eikä kamera pysyneet niin kauaa vakaana,
vaan lopputulokset näyttivät vauhdinhurmassa lentäviltä ufoilta.

Aloitin käpykranssin koristelun pikku helmin.  Että tulikin aloitettua!
Ei minun silmät, eikä kärsivällisyys kestä niin tarkkaa näpertämistä.
Ehkä tämäkin joskus valmiiksi tulee, mutta nyt tiedän missä
tämän suurpiirteisen eukon rajat kulkee. ;)

Jatketaanpas tätä verkkokurssia taas.
Mukavaa tekemistä sinullekin siellä! Mitä lie puuhaatkaan?

Eläimiä jouluun

Tavallisimmin joulukorteissa temmeltävät vain punatulkut, porot ja

jokunen karhu. Olen miettinyt, että eikös kaikki muutkin eläimet vietä

omaa joulua metsän kätköissä?

Minun korteissa ainakin loikkii nyt puput. Mitä niitä nyt pääsiäiseen säästelee?

No hevosethan on päässeet ennenkin joulukortteihin, kun ne vetävät väkeä joulukirkkoon.
Tämä tonttu päätti lähteä ratsastamalla.

On täällä yksi punatulkkukin. Onhan ne niin viehättäviä. Ja viihtyvät uskollisesti
koko pimeän talven ilahduttamassa meitä.

Jouluoravakin, harmaaselkä, auttaa meitä selviämään läpi kylmyyden.

Otetaan hänetkin korttiin!

Ja omppuja! paljon omppuja! Niitä on riittänyt moneen korttiin,
joista tämän nyt esittelen :)

Mitähän seuraavaksi?  Tänään töitä tehdessä olen kuunnellut Muumipappa ja meri - kirjaa
netistä.  Pitää vähän keventää, ettei joulu ala tursua ulos korvista kyllästyttämiseen asti.

Jatketaan kehittelyä! Sinä siellä, minä täällä :)

Ruma pupu ja sen veli

 Terveisiä rumalta pupulta! Se alkaa saada muotoa. Ja minä kehitän hullun taiteilijan mainetta kylällä, kun tongin paperiroskiksesta lisää sanomalehtiä harva se päivä.

Eilen kaivettiin pahoin murjottu ketuntekele varastosta ja kiitos Emilian, nuoren taiteilijan, nostettiin otus pystyyn, saatiin jäsenet paikoilleen ja aloitettiin massan mättäminen pintaan. Tämähän näyttää jo ketulle...tai näädälle, tai oravalle. No joku otus siitä on kehittymässä. Aika näyttää. Nyt tarvitaan taas monen päivän kuivatus, että voidaan jatkaa hommia.