Marraskuun metsä

Marraskuun metsä.
Suuri, märkä ja hämärä.
Joku tuntui liikkuvan lähistöllä.
Liekö karhu, joka etsi talviuntaan?

Oli keskipäivä, silti valon vähyys tunki ihoon asti.
Marraskuu.

Onneksi sammal oli vihreää.
Sillä tuntui olevan oma, sisäinen hehkunsa.

On mukavaa, kun on kaunis kotitie.

Kotiin palaaminen ilahduttaa vielä enemmän. 

Tavallinen suomalainen metsä on ihmeellinen.

 Metsässä liikkuminen parantaa pahan mielen, 

sillä metsässä aina joku hymyilee sinulle. ; )

Sammal rakentaa pehmeää peittoa kiven kylkeen. On keksinyt, miten jyrkän kohdan yli hypätään.

Metsässä on helpompi keksiä luovia ratkaisuja elämän äkkijyrkkiin käänteisiin.

Ja ehkäpä  löytää sen valoisan näkökulman.

Ja metsästä on kiva palata kotipihaan ihmettelemään kevään etenemistä.

Raparperin alut löytäessään riemastuu varmasti! Niissä on elämisen voimaa ja intoa ; )

Kun nykyaikana kaiken pitää olla niin seksististä, 

niin kyllä se luontokin osaa... eikä sanoissaan säästele. ; )

Keväistä intoa sinullekin tänään!