Tikkoja ja variksia

Aika pitkällä ollaan tämän tikkapatsaan kanssa.

Sidospistoja tikkaillaan, että tikan takki pysyy jämptisti päällä

kaikissa hirmumyrskyissä.

Käyrällä neulella koukitaan. Jä tämmöiselle se nyt näyttää ;)

Kun vielä se systeemi viritettään, että tikka puussa pysyy, niin hyvä.

Nyt alkaa jatko osien vuoro...

Mutta esitellään tässä välillä Kusti ja Pirkko. Ne on varis pariskunta, jotka Tahvo
kesytti vahingossa.  Tahvolle kun ei aina ruoka maistu, se on antanut parin 
Varkisen käydä kupillaan  herkkuja napsimassa. Pikkuhiljaa niistä on tullut niin rohkeita,
että tulevat Tahvon nenän edestä evästä hakemaan. Tahvo vaan seuraan niiden touhuja
välillä laiskasti häätäen kauemmas, kun sille päälle sattuu.

Usein kun aamulenkille lähdetään, lähtee Kusti ja Pirkko mukaan. Onhan minulla muutama 
keksinmuru taskussa, joita ne tulevat metrin päästä hakemaan ;)
Hauskoja kavereita!

Saa nähdä lähtevätkö ne etelään talven tullen, vai jäävätkä Tahvon ravintolan herkkujen
toivossa näille nurkille.

Semmoisia hassutuksia täällä. Mitähän siellä?

Virkattu tikka kypsymässä

Viime kirjoituksesta onkin aikaa.

Pistän siis kunnon päivityksen tuosta virkkaus urakasta, jonka kanssa

nyt joka päivä seurustelen.

Tässä kokonaiskuva rontista, että aiempia juttuja lukematonkin näkee, mitä on tekeillä.

Tässä on siis tulossa patsas, joka tulee kököttämään puussa Konnevedellä, Käpy-gallerian pihalla.

Katiskaverkko rungon jälkeen tarvittiin vahvistavia tukirakenteita, ettei tikka lörähdä kieroon

tuulen ja lumen vaikutuksesta. Siinä sain apua tekniseltä neuvonantajaltani.

Itse olisin tehnyt paljon huteramman rakenteen. Tässä tarvittiin

miehistä väliintuloa. ;)

Sitten olen virkannut ja virkannut ja purkanut ja virkannut muutaman 
kuukauden. Tuossa siivet päältä.

Pyrin tekemään osapuilleen oikean tikan värityksellä...
vähän pitää soveltaa, ettei mene liian vaikeaksi. 
Mutta onhan mielenkiitoista oppia tietämään, että tikka käyttää 
viirukkaita kalsareita.

 Päälyspöpsyt on asvonsa tuntevan herran tyyliin mustat.

  Pään kuvioissa on haastetta, kun tyypillä on vielä pää vinossa.. 
Miten nuo korvaläpät ja ruokalaput meneekään. Vähän tuonnepäin. 
Netistä selaan tikan kuvia tueksi
ja mittailen melkein rivi riviltä, että palapelin palat mahtuisivat kolosiinsa.

Tässä mennään tänään. Välillä on jumpattava, ettei niskat ja kädet jumitu.
Kun virkkuukoukku on No 2 ja lankana kalaverkon tukinaru ja muurarinlanka,
niin onhan tässä vielä monta silmukkaa tehtävänä.
Ja kun kokonaisuus on kasassa, alkaa yksityiskohtien hiominen.
Onhan tää hullun hommaa. Helpommallakin olis päässyt...
mutta antaa mennä kun alotettiin ;)

Mielenkiintoista!

Mielenkiintoista syksyä sinullekin!