Joku nyt kaihersi virkkuukädessä. Monta kertaa aloitin ja purin ja aloitin eri mallilla. Homma ei vaan sujunut.
Pitsin virkkuun jälkeen tämä Hanko-lanka tuntui, niinkuin kummallista toukkaa olisi yrittänyt vetää solmuille, paksua ja vetelää.
Mutta nyt voin olla ylpeä, sillä sittenkin siitä vielä tuli hattu. Ei tosin kummoinen, vähän kiero räppäribaskeri. Hattu kumminkin. Kun kevät lämpenee, pääsee tästä piposta höyryt pihalle ja tuoreet ajatukset mahtuvat lentämään sisään.
Olkoon tässä tämän päiväinen vara-aurinkoni.
Takana kulkijat siitä häikäistyköön ; )
